perjantai 27. syyskuuta 2013

Ei se mennyt niin...

Onhan taas vierähtänyt päivä jos toinenkin, kun viimeksi täällä kirjoittelin.
Paljon on ollut asioita, jotka ovat vieneet ehkä voimia niin, etten ole jaksanut laittaa ajatuksiani tekstiksi...

En saanut sitä työpaikkaa.
Voisin sanoa, että "musta hevonen" tuli takaa ja meni ohi... Meni ohi meistä kaikista haastatteluun päässeistä.
Kaupungin toimesta kun on kyse, niin kun toisessa paikassa laitetaan väkeä pihalle, niin avoimena oleva toinen paikka täytetään sisäisellä siirrolla.
Harmittanut on suuresti ja harmittaa edelleen, mutta ehkä tällä oli joku tarkoitus...
Yksi ystävistäni sanoi lohduttaen, että on tulossa jotain parempaa, siksi ei ollut minun vuoroni <3.
Aika ihanasti sanottu!
No, lohduttaa hieman sekin, että pyysivät minua hoitamaan tämän talven ajan vielä tuota meidän hiihto/laskettelukeskuksen lippukassan toimea.
Ja kyllähän se minulle sopii.
Nyt vaan toivon, että talvi tulee pian, jotta saadaan rinteet auki. :)

Sitä odotellessa löytyy kyllä meikäläisellä monenmoista tekemistä.
Remonttitouhuja, kuntoilua, lasten kanssa olemista...
Kaikkea ihanaa!

Syksy tuli ja minä intouduin hieman vaihtamaan verhoja
.
Ja tälläiselta nyt sitten näyttää meidän keittiön ikkuna...


... ja tälläiselta olohuoneen ikkuna...


... tykkään. Entä sinä? :)

Alakerrassakin tapahtuu taas pitkästäaikaa. Haettiin lattialaatat rautakaupasta ja isäntä on nyt pari ehtoota touhunnut sitten lattiahommissa...


... josko pian saisi siirtää pesukoneen uudelle paikalleen.

Jahka mulla alkaa työttömyysjakso, niin täytynee iskeä kiinni meidän teini-neidin huoneeseen...
Siellä täytyy ensin tyhjentää huoneen mittainen komero ja sitten kovasti purkaa, ennenkuin pääsee tekemään uutta pintaa... Huhhuh!
Teini-neidin kanssa kävimme muuten viikolla Taysissa lääkärissä ja nyt ootellaan sitten kutusa magneettikuviin. Ei lähtenyt lääkäri röntgenkuvien perusteella arvailemaan mitään. Sen verran kuitenkin totesi, että kyllä ne jalat ovat hieman eri mittaiset. Sen tosin huomaa vain jalkaluiden yläosasta, eli alaselästä... Sitäpä ei meidän terveyskeskusfysioterapeutti eikä terveyskeskuslääkäri huomanneet...
Onneksi nyt ollaan asiantuntijoiden käsissä.

Mulla onkin nyt edessäni viimeinen viikonloppuvuoro työmaalla.
Ukko-kulta on viettämässä iltaa paikallisen rautakauppiaan kustantamilla Oktober-festivaaleilla.
Meidän pikku-eskarilaisella on huomenna koulupäivä Unicef-kävelyn merkeissä. Iso-veikat lupasivat mennä pikku-enkelimme kanssa kävelemään.

Kaiken laista touhua on siis tiedossa.

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

Susanna


torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyä ilmassa

Syyskuuta mennään jo kovaa kyytiä, erinomaisen ihanaa syksyä on kelien puolesta ollutkin tämä alku syksy <3

Flunssat on sairastettu tällä erää, toivotaan, ettei pahemmin enää vaivaisikaan tänä syksynä saatika koko loppu vuonna. Aletaan siis pikkuhiljaa pääsemään normaali rytmiin, mikä onkin erinomaisen ihana asia! :)
Eskarilaisemme on jo erittäin sopeutunut koulumaailmaan. Opettaja sekä avustajat kehuvat kovasti neidin reippautta ja ystävällisyyttä toisia ihmisiä kohtaan.
Meidän rakas ruusunnuppumme <3

Kävästiin silloin elokuun lopulla pikku-neidin kanssa siellä Ihanassa Olkkarissa Viialassa niinkuin oli puhe ja voi miten siellä oli niin ihania juttuja taas, että meinasin ihan mennä sekaisin.
Sain onneksi hillittyä ostoshimoni niin, etten ihan koko liikettä tyhjentänyt. :)

Tähtiä
                

ja hieman vaaleanpunaista


sieltä kuitenkin lähti mukaan tälläkertaa.

Ja pian täytyy vissiin mennä uudelleen, koska sinne oli tulossa lähiaikoina lisää tähtiä... kulhojen muodossa. :)

Ensi viikon keskiviikkona mulla onkin sitten melkoisen jännä päivä tiedossa...
Työhaastattelu nimittäin.
Jännittää ihan hirmuisesti. Ei ehkä niin paljon itse haastattelu tilanne, toki sekin, mutta ennen kaikkea jännitän sitten sitä valintaa... Olen vaan niin kovasti tykästynyt tähän työhön ja työpaikkaan, että haluaisin kovasti saada sen paikan.
Mutta nyt ei voi muuta kuin toivoa, että ovat tykästyneet tämän vuoden aikana minun työpanokseeni ja valitsevat minut.

Meidän teini tyttären lonkka-asiakin alkaa nyt etenemään. Saatiin alkuviikosta kutsu Taysiin, parin viikon päästä mennään näytille ja toivotaan, että saamme heti jotain vastauksia.
Kovasti on taas kipu nimittäin vaivannut tyttäremme eloa...

Suuria asioita on siis lähitulevaisuudessa meillä käsillä.
Katsotaan kuinka meitin käy...

Mukavaa loppu viikkoa kaikille! :)