perjantai 28. marraskuuta 2014

Unelma toteutumassa

Hei, tämä on mun sadas tekstini. Huikeeta!
Tämä teksti olisi pitänyt tosin kirjoittaa jo eilen,
koska torstai oli jälleen toivoa täynnä.
:)
Mullahan oli se tärkeä tapaaminen pankissa,
rahoituksen selviäminen.


Ja niinhän siellä meni, että vihreää valoa näyttivät.
Sanoivat, että aloittava yritys on aina riski,
mutta he ovat valmiita ottamaan tämän riskin yhdessä minun kanssa.
Aika huikeelta tuntui kuulla nuo sanat.
Nyt on kyllä niin jännä fiilis ollut eilisen jälkeen, että voihan sentään.
Ajatukset menee niin hurjaa vauhtia asiasta toiseen.
Nyt on edessä niin paljon uusia asioita.
 Paljon tekemistä ja paljon oppimista.
Mutta mä olen niin innoissani ja niin happy!

Musta tulee siis yrittäjä.
Kenkäkauppias.

Ens viikon lopulle täytyy saada tapaaminen yritysneuvojan kanssa,
jotta päästään perustamaan yritystä.
Viimeistään tammikuussa täytyy tehdä kevät-kesä-malliston kenkätilaukset.
Alkuvuodesta täytyisi päästä kenkämessuille tekemään ensi talven kenkätilaukset.
Atk-laitteistojen hommaamista, ohjelmiston opettelemista.
Maaliskuussa päästään laittamaan liiketila kuntoon.
Huhtikuun alkupuolella on tarkoitus avata.
Paljon paljon on tehtävää ja opittavaa,
mutta täysillä mennään.

Nyt on hyvä touhuta kotona kaikkea kivaa.
Lähinnä pientä tuunaamista.
Se antaa ajatuksille mukavasti tilaa.

Kohteiksi olen nyt valinnut koiraportin teon yläkertaan menevien rappujen alapäähän,
siinä kun on ollut neiti M:n kolme lelulaatikkoa tähänasti.
Toinen tuunauskohde on puolisoni vuosi sitten kaatopaikan lavalta bongaama pikkuinen tuoli,
pikku-enkeli M:lle omaan huoneeseen oma tuoli.






Lavat pohjamaalasin tänään ja huomenna pääsen sitten maalaamaan ne ainakin kertaalleen.
Pikku-enkelille täytyy huomenna lähteä ostamaan uusia talvikenkiä.

Nyt toivottelen teille kaikille
erittäin mukavaa ja rentoa viikonloppua.

<3

Susanna

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Suuria päiviä

Tämä päivä on yksi elämäni suurimmista päivistä.
Tänä päivänä 22 vuotta sitten minusta tuli
äiti
<3
Esikoiseni L syntyi tasan laskettuun aikaan tasan klo 17.00
ja päivä oli torstai.
<3
Ja jälleen kerran ihmettelen,
että mihin kummaan tämä aika menee.
Eihän tuosta nyt ole kun muutama hetki,
kun sain pienen suloisen nyytin rinnalleni
ja nyt tuo pieni nyytti on jo iso mies.
<3



Kakkukahveella tietysti käytiin
ja kyllä olikin miniäkokelaani K tehnyt herkullisen kakun.


Viikonloppuna meillä oli joulumyyjäiset  pikku-neiti M:n koululla.
Mukavasti oli ihmisä liikenteessä
ja hyvin kävi kauppa.
Melkein saimme luokan myyjäispöydän myytyä tyhjäksi,
joten mukavasti saivat lapsukaisemme retkirahaa kokoon.








Meidän pikku oppilaat olivat itse tehneet suloisia valokuusia.
Itse ostin tietysti tyttäreni M:n tekemän valokuusen
sekä yhden luokka-avustajan virkkaaman pussukan.


Valot täytyi tietysti heti hakea kuuseen,
jotta kuusi pääsi oikeuksiinsa.


Alkuviikosta kävin tapaamassa vakuutusasiakaspäällikköä.
Yritystä perustettaessa täytyy ottaa myös vakuutusasiat huomioon.
Ne on nyt sitä myöten kunnossa,
että ei tarvitse kun ilmoittaa alkamisajankohta.

Huomenna sitten selviää lopullisesti rahoitusasiat.
Joten jännittävät hetket ovat nyt käsillä.
Jos tulee myönteinen päätös pankilta,
niin sitten aletaan perustamaan yritystä.

Näinköhän sitä tämä mamma nukkuu ensi yönä...

PartyLiten Rakkauden ja Toivon enkelit, uusin hankintani.


Pitäkäähän peukkuja.

<3

Susanna

torstai 20. marraskuuta 2014

Tärkeä päivä

Tänään on ollut tärkeä päivä.
Suuri päivä.

Ihanimmista ihanin ja ehdottomasti suurin asia tämän päivän tapahtumista oli tämä.

<3


Tyttäremme L täytti tänään 16-vuotta <3
*Sweet sexteen*

Rakas kaunis hurmaava ihana
nuori nainen.

Miten ihmeessä tämä aika menee näin lujaa eteenpäin?
Vasta vähän aikaa sitten minä hänet synnytin
ja nyt hän on jo nuori nainen.
Ja kun tuntuu, että vastahan minä itse olin "sweet sexteen"
ja nyt jo tyttäreni täytti tämän maagisen iän.
Niin hurjaa tämä ajan kulku.


Pikku-neiti M otti juhlakengät esiin siskon syntymäpäivien kunniaksi.
Meinasi tosin lähteä juhlakengät jalassaan äidin mukaan viemään Luca-haukkua lenkille.
:)
Ei ihan onnistunut kyllä yritys.

Eilen ehtoolla pikku-neiti M järjesti itselleen ja kenties mielikuvitusystävälleen
piknikin olohuoneeseen.
Hän on niin uskomattoman kekseliäs ja touhukas pikku-enkeli.




<3

Tänään on ollut tärkeä ja suuri päivä muutenkin.
Tänään kävin tärkeissä tapaamisissa.
Ammupäivällä oli tapaaminen yhden tilitoimiston edustajien kanssa.
Se oli erittäin tehokas ja erittäin paljon tietoa antava tapaaminen.
Iltapäivällä suuntasin auton nokan kohti Tamperetta.
Siellä oli yksi tärkeimmistä tapaamisistani.
Ja myös melkoisen jännittävä.
Kävin nimittäin Finnveran Tampereen toimipisteessä haastattelussa.
Ja tuo tärkeä haastattelu päättyi erittäin mieluisasti.
Finnveran edustaja nimittäin näytti vihreätä valoa rahoitushakemukselleni.
Hakemus lähtee nyt sitten vielä eteenpäin organisaatiossa hyväksyttäväksi,
joten vielä täytyy hieman jännittää.
Mutta nyt on kuitenkin yksi iso juttu käyty läpi.


Huh huh!
Suuria asioita itselleni.
Ihan on jo uniin tullut nämä yrityksen perustamisasiat.
Voi kun tämä kaikki päättyisi hyvin.
Joko niin tai näin,
mutta kuitenkin hyvin.

Liikunta auttaa rauhoittamaan.
Lenkki mukavassa kelissä koiruuden kanssa teki siis erittäin hyvää mielelle.
Viime viikolla tein myös liikunnallisen tilauksen.
Hain sen tänään postista.


Jahka saan selättimeni takaisin äidiltäni, joka halusi sitä lainata kokeillakseen
onko siitä oikeasti apua selän jäykkyyteen ja kipeytymiseen, niin pääsen testaamaan tätä uutta juttua.
On kuulemma ollut hyvinkin apua, eli tehokas laite on.
Josko äidille oma lahjaksi...
;)

Ulkona kun pakastaa niin sisällä takat antaa lämpöä.
Ihanan rauhoittavaa ja erittäin tunnelmallista lämpöä ja valoa nuo tiilikasat antaa.



























Huomenna on jo perjantai, taas.
Huomenna sitten tiedossa leivontaa.
Pikku-neiti M:llä on lauantaina koulupäivä ja silloin vietetään heidän koulullaan
joulumyyjäisiä, joten täytyy hieman leipoa myyjäisiin myytävää,
jotta lapsemme saavat kerättyä retkirahastoa.
Meillä on siis lauantaina koulu- ja myyjäispäivä.
:)

Rauhallista loppuehtoota kaikille.

Susanna

tiistai 18. marraskuuta 2014

Täyteinen viikko


Tässä tunnelmia viime viikon lopulta,
kun käväsimme aamutuimaan Taysissa Keva-neuvolassa lääkärin ja toimintaterapeutin
luona hakemassa lausuntoa puhe- ja toimintaterapian jatkuvuuden vuoksi.
Kela kun vaatii näitä lausuntoja uusittavaksi lähes vuoden välein.
No, mutta neiti oli erittäin hyvällä mielin,
vaikka jouduin hänet herättämään normaalia aikaisemmin.
Hän on niin neiti päivänsäde.
<3

Jos oli viime viikolla kovasti touhua niin
alkaneella viikollakaan ei juuri tarvitse miettiä, että mitähän sitä tekisi.
Tuntuu kyllä ihan mukavalta, kun on menoa ja meininkiä jokaiselle päivälle.
On sovittua lenkkiä ja tapaamisia ja hemmotteluhetkeäkin on tiedossa, pääsen nimittäin kampaajalle.
Tykkään :)

Eilen olin pikku-neiti M:n luokan kanssa uimahallissa
vähän niinkuin apukäsinä
ja tietty huolehtimassa oman pienokaiseni turvallisuudesta,
koska uimahalli on vaarallinen paikka tuolle meidän ylivarovaiselle ja vielä uimataidottomalle
tyttärellemme
ja vaikka pieni luokka onkin niin silti ei löydy ihan jokaiselle lapselle sitä omaa aikuista
huolehtimaan ihan jokaista liikettä ja liukastumista.
Ja koska minulla ei ollut pakollista menoa mihinkään
niin tietysti lähdin mukaan uimaan.
Ja kivaa oli.
Totean taas vaan, että jos tuo meidän neitokainen olisi hieman rohkeampi tekemisissään,
niin hän osaisi jo uida.
Eilenkin meinaan meni tovin matkaa ihan itse se kelluttava patukka kainaloitten alta pujotettuna,
ennen kun huomasi, ettei äiti pidä yhtään kiinni.
:)

Illalla kävinkin itse taas kunnon hikilenkillä ystäväni Maaritin kanssa.
Kyllä tekee niin sielulle kun kehollekkin hyvää nuo lenkit.
Ja reidet polttelli ihanasti vielä tovin lenkin jälkeenkin,
jotta kyllä oli taas tehokas lenkki.
:)

 Tänään kävin tapaamassa henkilökohtaista pankkineuvojaani.
Suunnitellun yritykseni rahoitusasiat on nyt käynnistetty.
Viime viikon lopullahan laitoin jo hakemusta Finnveraan
ja sieltä odotan nyt innolla yhteydenottoa hetkenä minä hyvänsä,
toki melkoisen jännittyneenä...


Vuokrasopimus on jo tehty luonnokseksi
ja siitä tehdään sitten virallinen versio,
kun olen saanut yrityksen perustettua.

Seuraavia tapaamisia ovat sitten kirjanpitotoimistojen kanssa
sekä vakuutusyhtiöiden kanssa.
Hieman täytyy vertailla,
jotta saisi parhaan edun mahdollisimman edullisesti.

Huomenna menen kuitenkin nauttimaan olostani kampaajani luokse.
Jotain uutta on tulossa tälläkertaa.
:)

Pieniä nautinnon hetkiä toki löytyy meillä ihan arjesta muutenkin.
Taannoin nautimme neiti M:n kanssa iltateehetkestä.
Ihania nuo Liptonin uudet teet.
Ja näkkileivän kera tietty.
;)




Herkullisia hetkiä <3



Kaiken tämän pyörityksen keskellä laskemme perheen kanssa jo päiviä jouluun.
Päiviä elämämme ensimmäiseen jouluun Lapissa.
Miten sitä nyt jo odottaakin näin kovasti.
Olemme koko perhe joulun ja uuden vuoden Levin kauniissa maisemissa
nauttien yhdessäolosta ja talven riemuista.
Ihanaa!
<3



Mukavaa viikkoa kaikille!



Susanna

maanantai 10. marraskuuta 2014

Isänpäivää ja tapaamisia

Mulla oli tänään aamupäivällä tapaaminen liiketilan vuokravastaavan kanssa.
Tuntui huikeelta.
Kyllä niin tahtoo jo ajatus käydä ylikierroksilla tämän yritysasian kanssa,
Melkein menee jo yli-innokkuuden puolelle.
Täytyisi nyt vaan vielä kuukausi-kaks yrittää pitää itsensä ruodussa,
jottei sitten pety liiaksi, jos kaikki ei menekkään niin kuin haluan.
Mutta kyllä mulla väkisinkin jo on kovasti ideoita liiketilan järjestyksen ja värimaailman suhteen.
:)
Keskiviikkona on seuraava tapaaminen yritysneuvojan kanssa
ja silloin saadaan asioita taas reilusti eteenpäin.
Eli rahoitusasiat käsittelyyn.

Peukkuja saa edelleen pitää!
Kiitos <3

Isänpäivä meni mukavasti.
Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin yhdessäolosta.
Esikoisemme L tuli kihlattunsa K:n kanssa syömään hieman myöhemmin,
kun kotiutuivat K:n kotopuolesta Ulvilasta.
Käytiin haudalla viemässä appiukolle kynttilät lyhtyihin
ja isäni luona kahveella.

Valkosipuliperunagratiini ja aurajuustolihapullat


Loppuehtoo nautittiinkin sitten upeista tanssiesityksistä "Tanssii tähtien kanssa" ohjeman parissa.
Pete Parkkonen on ihan ehdoton suosikkini.
:)

Tällä viikolla onkin tiedossa pikku-enkelin verikoe, kilpirauhasen seurantaa, sekä keva-neuvolakäynti Taysissa, lääkärin ja toimintaterapeutin tapaaminen.
Joten ohjelmaa piisaa taas.
:)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille

Susanna

lauantai 8. marraskuuta 2014

Nenäpäivää

Kyllä oli jälleen kyyneleitä nostattavia tosielämän kertomuksia
tarjolla Nenäpäivässä.
Sitä tuntee itsensä jotenkin niin pieneksi ja avuttomaksi tuollaisten
totuuksien rinnalla.
Ajatus siitä, että olisin niin rikas, että voisin antaa ihmisarvoisen elämän
nuille kaikille pienille lapsukaisille tuolla Nebalissa
ja ties missä maailman kolkassa.
Kun tuossa ei ole kyllä mitään järjen häivää,
mitä nuo lapset ja heidän vanhempansa
joutuvat tuolla kokemaan
ja miten he joutuvat elämäänsä elämään.
Ei ole todellista,
että pienet 7-vuotiaat lapset joutuvat huolehtimaan sisaruksistaan
ja laittamaan ruokaa perheelleen
päivästä toiseen, vuodesta toiseen...
Lasten ainoa työ on leikki.
Lasten kuuluu leikkiä,
ei huolehtia muista,
ei edes itsestään.
Vanhempien rooli on huolehtia lapsistaan!

Niin surulliseksi veti taas tuo todellisuus.

Ikävä kyllä meillä Suomessakin joutuu jo todella moni perhe elämään köyhyysrajan alapuolella.
Eikä ainakaan parempaan suuntaan olla meillä menossakaan.
Työttömyys sen kun vaan lisääntyy.
Lamalla uhkailevat meitä joka mutkassa.
Verotus kiristyy ja lisääntyy.
Aina vaan vähempi jää palkasta käteen.
Ruoka kallistuu.
Koko eläminen täällä kallistuu...
Pelottaa oikein, mihin tämä on menossa...

Kunpa olisi se taikasauva,
jota heilauttamalla saisi kaikille maapallon ihmisille
hyvät olosuhteet.
Se todellisuus siitä, että jos kaikkien maapallon ihmisten rahat yhdistettäisiin
ja sitten jaettaisiin tasan,
meillä kaikilla maapallon ihmisillä olisi hyvä olla.
Ja kun siihen vielä lisättäisiin se yksi ylimääräinen kromosomi,
mikä löytyy downin syndroman omaavilta ihmisiltä,
niin meidän maapallo olisi niin täynnä rakkautta ja positiivisuutta.
Ei enää vihaa eikä sotia!
Mutta niin ei vaan koskaan tule olemaan.

Itse saan kovasti positiivista energiaa musiikista.
Musiikki ja tanssiminen ovat niin niin niin ihania asioita elämässä.
Myös meidän pikku-enkelimme neiti M nauttii musiikista ja tanssimisesta.
Meillä lauletaan välillä niin kovasti ja niin tunteella,
että siitä ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle.
Myös tyttäreni L sekä pojat L ja M nauttivat musiikista.
Tytär L soitti muutaman vuoden viulua ja oli siinä todella hyvä.
Poika L soittaa rumpuja sekä kitaraa ja 
poika M soittaa kitaraa ja laulaa todella hyvin.
Puolisoni soittaa myös rumpuja.
Olenkin monesti sanonut,
että meistä tulisi loistava perhebändi.
Jos ei muuta, niin ainakin omaksi iloksemme.
:)

Mutta nyt täytyy lähteä laulelemaan unten maille.
Pitäkää huolta läheisistänne!



Öitä!

Susanna

perjantai 7. marraskuuta 2014

Marraskuun alkupaloja

Marraskuu lähti käyntiin ja meillä ollaan kipeänä.
Kolmena yönä on tullut nukutta vain pari tuntia pikku-enkelin kurkunpääntulehduksen vuoksi.
On taas niin sitkeä virus, että kiusaa useampana yönä.
Toistaiseksi ollaan selvitty kotihoidolla,
eli ei ole tarvinnut yöllä lähteä ensiapuun hengittelemään adrenaliinia.
Toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan.
Päivät menee kokolailla hyvin,
pientä äänen käheyttä lukuunottamatta,
mutta yöllä sitten vetää hengityksen tukkoon niin,
ettei siinä kykene muuta kuin kuuntelemaan vierestä
ja pitämään sylissä pienokaista.
<3

Toivottavasti alkaisi jo helpottamaan.




Nyt on alkanut tapahtumaan yrittäjyys kuvioissa.
Liiketoimintasuunnitelma alkaa oleen siinä mallissa, että pian otamme yhteyttä rahoittajiin.
Tein viikolla hankintoja yritystä varten ja olen sopinut tärkeän tapaamisen liiketilan vuokranantajan kanssa. Yritysneuvojallakin olen ravannut alvariinsa ja niin aion tehdä vielä jatkossakin.
Ensi viikko tuo vihdostaviimein vastauksia moneen erittäin tärkeään kysymykseen.
Siltikin vileä on paljon tehtävää, ennen kuin voin kertoa,
mitä on tulossa.
:)

No mutta arvatkaas, mikä sai tämän mamman sydämen taas pakahtumaan onnesta?




Kyllä!
Meidän pikku-enkelimme kirjoitti oman nimensä ihan itse!
Olen niin ylpeä tuosta omasta erityisestäni!
<3 <3 <3

Tänään olen taltuttanut väsymystäni siivoamalla meidän kotia,
vaihtamalla järjestystä olkkarissa
ja tehnyt talven ensimmäset lumityöt.
Tosin vain osan yläterassista ja rappuset,
mutta lumityöt kuitenkin.
Nyt sitä ihanaa valkoista sataa kuitenkin kokoajan lisää,
joten aamulla pääsee sitten tekemään lumitöitä uudestaan.
Ellei vesisade kerkee ensin sulattamaan.



Ihanan valkoista!
<3





Sunnuntaina juhlitaankin sitten isiä.
<3

Kakun leivontaa siis tiedossa.
Ja ihanaa yhdessä oloa.

Rakkauden täyteistä viikonloppua kaikille!
<3



Susanna