maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksyä ja unelmaa

Syksy se saapui yhdessä yössä.
Tai no, onhan tuo syksyä jo ollut, mutta tänä aamuna sai todeta sen normaalin
syksykelin saapuneen.
Eilen illalla salamoi kovin ja piti hetken aikaa melkoista jyrinääkin.
Ukkonen se vissiin purkasi viimeisetkin rippeet lämpimistä syyskeleistä.
Saapa nähdä, kuin viileäksi menee.

Ulkona on kuitenkin jo niin syksyisen näköistä.
Ja sateenvarjo on erittäin hyödyllinen kapistus ulos mentäessä.
Syksyn sadosta ainakin omppuja on tullut runsaasti.
Meillä itsellä ei vielä nuo kaksi omenapuuta anna hedelmää,
mutta naapurin rouva tarjoaa omppuja joka kerta ohittaessamme koiruuden kanssa heidän talonsa
ja eilen viimeksi kävin heillä omppuvarkaissa,
kun puolisoni halusi tehdä meille omenapiirakkaa.
Ja hyvää muuten olikin!
:)








Viime viikon perjantaina mulla oli tapaaminen.
Kävin juttelemassa ensimetrin yritysneuvojan kanssa.
Niin...
Nyt olen alkanut työstämään unelmaani.
Unelmaa, joka on ollut haaveeni nuoruudesta saakka.
Aika ja tilanteet eivät vaan ole olleet aikaisemmin niin suotuisat,
että olisin sen unelmani uskaltanut toteuttaa.
Nyt olisi enemmän kuin sopiva hetki päästä tekemään sitä mistä on niin pitkään haaveillut.
Tosin alkutaivalta tämä nyt vielä on,
eikä ollenkaan vielä varmaakaan.
Mutta hyppysellisen lähempänä jo.

Oma yritys.
Haluan olla yrittäjä.

Tänään kävin tapaamassa erästä henkilöä, joka liittyy melko vahvasti tähän mahdolliseen yritykseeni.
Sain häneltä tärkeitä tietoja, jotta saamme yritysneuvojan kanssa tehtyä papereita tulevaa varten.
Hän myös lupautui olemaan apunani alkumetreillä, lupautui auttamaan kontaktien kanssa.
Keskiviikkona menen jälleen ensimetriin,
tarkoituksena on tehdä alustavia laskelmia yritysneuvojan kanssa.
Vielä en halua paljastaa mistä alasta on kyse.
Mutta jos asiat menevät niin kuin toivon,
niin kuulette siitä varmasti.
:)

Olen niin täynnä intoa ja halua päästä toteuttamaan tätä unelmaani.
Yritän kuitenkin vielä hillitä itseäni,
ettei sitten liiaksi käy harmittamaan,
jos palaset eivät loksahdakkaan paikoilleen.
Mutta nyt peukkuja pystyyn!

Neiti M on tervehtynyt ja oli tänään pitkästä aikaa koulussa.
Viime viikko tosiaan meni kotona toipuen flunssasta.
Saimme onneksi viettää laatuaikaa koko viikon pikku-enkelini kanssa.
Ihan parasta yhdessäoloa.
<3



Vaikka nyt onkin hieman synkkää ja märkää
niin ollaan me iloisia ja annetaan valoa toisillemme.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Susanna

torstai 18. syyskuuta 2014

Syksyä ja sairastupaa

Meillä pikku-neit M sai nyt syysflunssan.
Maanantai-aamuun herättiin tukkoisen hengityksen kanssa.
Tyllerö on vissiin nyt kasvanut sen verran, että kurkunpääntulehdus alkaa hieman helpottamaan,
ainakin toivon niin.
Hengitys ei mennyt nyt lainkaan haukkuvaksi, tosi syvään hengittäessä hieman kuului
tuo karmiva ääni, muuten on ollut vain hieman karhean kuuloinen.
Tuo kurkunpääntulehdus kun on ollut meillä vauvasta asti riesana
ja se tahtoo olla sellainen pelottava virus, joka ahdistaa kurkunpään tukkoon
eikä siihen auta muu kuin adrenaliini hengitettynä,
ja kun tämä mokoma virus iskee yleensä aina yöaikaan,
niin siinä on hetken aikaa melkoisessa paniikinomaisessa pyörteessä,
ennen kuin pääsee sairaalan ensiapuun saamaan apua.
Pari kertaa olemme joutuneet lähtemään Taysiin tyllerön kanssa
ja siellä on sitten vietetty yö tai kaksi.
Mutta aina on apu saatu ja taudista selvitty.
Nyt mentiin siis huomattavan paljon helpommalla.
Tyllerö on kyllä ollut virtaa täynnä, vaikka puolikuntoinen on ollutkin.
Meillä on pyykätty, laulettu ja tanssittu, pelattu muistipelikorteilla
ja tehty toimistohommia.
Tiistaina neiti jo tuumasi aamusta, että voinko mennä kouluun.
:)
Kyllä me nyt ollaan pidetty koko viikko sairastupaa.
Huominen vielä.
Sit maanantaina taas normirytmiin.







Pyykkääjä pyykkikorissaan <3



Itse olen kovasti työstänyt uusia ideoita tämän meidän keskikerroksen kanssa.
Tuo meidän entinen makuuhuone kun olisi tarkoitus tehdä takaisin ruokailutilaksi
ja poistella näitä seiniä, jotta saadaan avaraa ja tilavaa oleilua koko kerrokseen.
Keittiön ja ruokailutilan välistä seinää ei voida purkaa kokonaan,
ellei siihen laiteta rautapalkkia kantamaan yläkertaa.
Siitä tulisi niin iso homma,
että olen nyt työstänyt suunnitelmani uudelleen
ja luopunut seinättömästä keittiö-ruokailutila-olohuone-kompleksista.
Keittiön ja ruokailutilan väliseinään tulee nyt sitten pariovet,
ikkunalliset.

Ruokailutilaan haluan pöydän ympärille tuolien lisäksi sohvan.
Ja siellähän se jo odottaa ruokapöyttä ja tuoleja kaverikseen.
:)


Pariovet tulevat sitten tuohon seinälle, missä lipasto nyt on.

Mutta tuo remppa saa vielä odottaa.
Nyt kun saadaan neiti L:n huone valmiiksi niin sitten tehdään neiti M:n huone.
Ja alakerrassa odottaa keskeneräinen kodinhoitohuone.
Että jos ei suutarin lapsillakaan ollut kenkiä,
niin on timpurin pirtissä aina joku kesken.
:)

Netistä bongasin tässä yksi päivä taas ihanat koukut seinälle.
Sisustuspuoti Vaniljasydän on liike, josta ne tilasin.
Tämä kyseinen liike löytyy myös Facebookista.
Aivan ihania sisustustavaroita löytyy sieltä.


Vielä en ole päättänyt laitanko nämä ihanuudet ulos Villa Auroraan vaiko sisälle kuistille tai keittiöön
tai tulevaan ruokailutilaan...

Alku syksy on ollut kyllä uskomattoman kaunista.
Meillä valmistettiin viikonloppuna ruoka edelleen ulkona kesäkeittiössä.
Ihan mieletön fiilis, kun aurinko lämmittää vielä niin uskomattomasti.
Tälläistä säätä kun pitelee, niin talvi tulee ihan yllättäen.
Olisi kyllä ihana, jos ne ikävät kurakelit jäisivät kokonaan väliin
ja tulisi suoraan kaunis valkoinen lumi maahan.


Syyspäivät niin ihanan aurinkoisia...




... ja yöt niin uskomattoman pimeitä.




Ja muuten,
jotain retroakin löysin taannoin ruokakaupasta.


Näitä salmiakkitäytteisiä lakuja tuli nuorena syötyä aikalailla
ja vielä ne maistuvat ihan yhtä hyviltä.
*nam*

Mutta hei,
huomenna mulla on se odotettu tapaaminen.
Iltapäivällä.
Mä niin toivon koko kropallani,
että tämä juttu onnistuisi.
Mun yksi suurimmisa unelmistani,
haave jo nuoruudelta.
<3

Minkälaisia haaveita ja unelmia sinulla on?

Mukavaa torstaita kaikille!

Susanna

perjantai 12. syyskuuta 2014

Markkinoita ja kasvua

Ja taas on perjantai!
:)

Viime viikon lauantaina kävimme neiti M:n ja äitini kanssa Wanhan ajan markkinoilla,
jotka järjestettiin jo kuudetta kertaa Voipaalan taidekeskuksen ja Sääksmäen vanhainkodin pihapiireissä.
Meille tämä oli ensimmäinen kerta.
Aurinko paistoi lämpöisesti tehden syksyisestä lauantaista todella kauniin.
Väkeä oli kovasti liikkeellä ja siellä oli toinen toistaan kauniimpia käsitöitä myynnissä
pienissä kojuissa kävelypolkujen varsilla.
Itsekin tein muutaman ihana löydön
ja neiti M löysi itselleen suloisen pikku-pupun,
joka ei vieläkään ole saanut nimeä.
:)





Retken kruunasi makkaran syönti Voipaalan kauniissa maisemissa
sekä kahvi-/mehuhetki munkin kera erittäin idyllisessä ja kauniissa
Sääksmäen vanhainkodin pihapiirissä.
Niin oli mukavaa, että ensi vuonna menemme varmasti uudestaan.

Alkuviikko menikin taas tohinalla.
Olen nyt parin kuukauden ajan yhden päivän viikossa
uimahallilla töissä tekemässä kälyni lyhennettyä työviikkoa.
Ihan mukava päästä tekemään välillä muutakin,
kuin vaan näitä kotohommia.
Ja ihana nähdä ihmisiä.
Ei sillä, että olisin mitenkään erakoitunut tai neljän seinän sisään piiloutunut,
mutta sitä tulee niin harvoin nykyään lähdettyä kuluttamaan aikaa kodin ulkopuolelle,
pakolliset asiathan toki on hoidettava.
Tuo uimahallin lippukassa on vaan niin loistava paikka olla töissä,
koska siinä oikeasti törmää moniin tuttuihin,
joita ei ole nähnyt aikoihin.
Ja sosiaalisuutta on välillä hyvä hoitaa,
muuten tulee mökkihöperöksi.
:)

Tänään otin taas meidän pikku-enkelistämme,
neiti M:stä muutaman kuvan,
kun olimme lähdössä kouluun aamulla.
Hän tuntuu kasvavan nyt kovaa vauhtia isoksi tytöksi.



Neitokainen on niin kova touhuamaan ja menemään päivän aikana, että parin viikon ajan hän on nukahtanut ennen ilta kymmentä olkkarin sohvalle.
Jopa viikonloppuna simahdetaan ennen kymmentä ja se on kyllä ihan uutta ihanuutta meillä.
Neiti kun on tahtonut valvoa reippaasti yli kymmenen arkenakin
ja siitähän on sitten seurannut aamuväsymys.
Nyt kyllä nautitaan tästä uudesta tilanteesta ja tietysti toivotaan,
että tämä on ihan pysyvää.
Helpottaa meidän aamuheräämisiä kummasti.
<3

Ensi viikolle onkin sovittuna yksi melko jännittävä tapaaminen.
Jos kaikki menee putkeen niin pian saattaa alkaa ihan uudet tuulet puhaltamaan
tämän mamman elämässä.
;)

Nyt perjantai-pitsan tekoon.

Mukavaa viikonloppua kaikille!




Susanna

torstai 4. syyskuuta 2014

Lapsuusmuistoja arjen keskellä

Jostain kumman syystä on keskellä arjen touhuja tullut mieleen lapsuuden muistoja.
Muuttuneet tilanteet varmaan herkistävät aistejani.

<3

Eilen valmistin perheelleni ruuaksi jauhelihakeittoa.
Siinä porkkanoita kuoriessani mieleeni tuli kuva siitä,
kuinka äitini aina keittoa tehdessään ja juurikin porkkanoita kuoriessaan
napsasi itselleen porkkanan päästä palasen rouskuteltavaksi.

Mun oli ihan pakko itse tehdä samoin.
Hymyilytti onnellisesti.

<3


Iltapäivästä nautin sisustuslehtien tarjonnasta.
Sieltä bongasin jutun, missä perheen äiti kertoi suunnitelleensa
keittiönsä Ikean suunnitteluohjelmalla.
Mun täytyy varmaan kokeilla myös tuota ohjelmaa.





Meillä kun menee tämä keskikerros uusiksi
meidän poikamme M:n
omilleen muuttamisen johdosta.
Haluan poistaa kaikki mahdolliset seinät, jotta tulisi oikein
avaraa.
Sen vuoksi keittiö täytyy suunnitella uuteen uskoon
vanhoja kalusteita käyttäen.
Jonkin verran varmaan
täytyy kyllä
lisätä kaappeja,
jotta kokonaisuudesta tulee
onnistunut.





Hetki sitten hain meidän pikku-enkelimme koulusta.
Olivat luokan kanssa tulleet ulkoilemaan
ja meidän neiti M siellä pelaili jalkapalloa luokkakaverinsa kanssa.


Niin hyväntuulisen tytön sain sieltä jälleen mukaani.
<3

Olen niin onnellinen, että tyttärellämme on niin ihana opettaja
ja niin ihanat luokka-avustajat
sekä tietty mukavat luokkakaverit, vaikka ovatkin kaikki poikia.
Ihan oli pakko jälleen kiittää näitä ihania aikuisia,
koska heidän vuoksi tyttäremme nauttii koulussa olosta.
<3

Parkkipaikalla neitiä autoon laittaessa iski jälleen lapsuusmuisto,
tälläkertaa hajuaistiin.
Muistan, kuinka tämä samainen tuoksu seurasi mukana,
kun kuljin kouluun ensimmäiselle ja toiselle luokalle.
Nimittäin ruusunmarjat.


Ruusupensaita oli pitkä rivi omakotitalojen aitapensaina
koulumatkallani.

Ihania lapsuusmuistoja!

<3

Nyt odottelen kovasti jo soittoa eläinlääkäriltä.
Vein meidän Luca-pojan aamusta hammaskivenpoistoon.
Kauan joutuu pikkunen siellä olemaan...

Muistorikasta torstain jatkoa kaikille!

<3

Susanna