keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Saavutuksia ja saamattomuutta

Keväällä aloitin Fitfarmin superdietin.
Alku lähti rullaamaan ihan siedettävästi.
Sitten iski valtavat niska- ja hartiaseudun säryt.
En lannistunut vaan jatkoin reippaana treenaamista.
Säryt meni ohi.
Sitten iski vasempaan sääreen todennäköisesti penikkatauti.
Kahteen viikkoon en pystynyt käymään lenkillä enkä salilla.
Ruokavaliota noudatin kokoajan.
En käynyt siitä lääkärissä,
vaan yritin pikkuhiljaa itse hieroa kipeätä säärtä
ja sain kuin sainkin säryn katoamaan.
Silloin mulla oli viisi viikkoa takana,
joista siis kolme viikkoa pystyin lenkkeilemään ja käymään salilla.
Sain pudotettua 5 kiloa painoa tuona aikana.
:)

Sitten alkoi kesälomat koululaisilla ja mulla meni omat rytmit sekaisin,
koska en voi tuota pikku-neitiä ottaa mukaan ihan joka paikkaan,
joten tuskastuin ja jätin kaikki väliin.
:(

Ilmoittauduin kuitenkin vielä superdietti ekstraan mukaan,
mutta sekään ei saanut intoani nousemaan.


Nyt harmittaa ihan vietävästi!!!
En arvaa vaa´alle nousta, koska tiedän että kaikki on tullut takaisin,
mitä pudotin.

Mutta nyt olen sitten päättänyt,
että painonpudotukseni jatkuu tämän viikon jälkeen
taas täysillä!
Haluan olla ensi kesänä 20 kg köykäsempi!

Mutta miksi vasta tämän viikon jälkeen?
Siksi, koska huomenna alkavat festarit,
joihin olen menossa torstaista-lauantaihin.
:)


Nämä karkelot nautitaan vielä täysillä!

Tsemppiä kaikille kaltaisilleni,
jotka ponnistelevat painonpudotuksen kanssa.
Kyllä me onnistutaan!

Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa kaikille!
<3

Susanna

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huolta ja haikeutta

Viikonloppu meni jälleen mukavissa merkeissä.
Aurinko paistoi ihanasti ja saimme nauttia yhdessäolosta.

Sunnuntaina haikeus nousi pintaan.



Tyttäremme L lähti uusinta riparille, tällä kertaa tosin isosen roolissa.
Ikävä iski heti, kun tiedän, että lapseni on leirillä koko viikon.
<3
Poikamme M lähti tyttöystävänsä J:n kanssa mökille,
joten jäimme jälleen kolmistaan puolisoni ja tyttäremme M:n kanssa.



Alkaa käymään tyhjäksi tämä meidän kotimme
ja se saa minut herkistymään.
Poikamme L muutti jo kolmisen vuotta sitten omaan kotiin kihlattunsa K:n kanssa.
Poikamme M on suunnitellut muuttoa omaan kotiin tyttöystävänsä J:n kanssa.
Tyttäremme L asuu onneksi vielä seuraavat kolme vuotta (toivottavasti) kotona,
koska aloittaa nyt elokuussa lukion.
Ja onneksi meillä on tämä pieni päivänsäde enkelityttömme M,
joka vielä pitää monen monta vuotta äidin ja iskän komennossa.
<3



Maanantai koitti ja SLE:tä sairastava poikani M valitteli aamusta huonovointisuutta.
Hänellä on maanantai pistopäivä, joka aiheuttaa etukäteen aina pahan olon pelkästä ajatuksesta.
M joutuu kerta viikkoon pistämään methotrexate-piikin sairauden hoitoon.
Samaista lääkettä käytetään syöpäpotilailla.
Se tekee pistoksen jälkeen seuraaviksi pariksi päiväksi huonon ja voimattoman olon.
M kävi veljensä L:n kanssa alkuillasta ennen pistoa salilla
ja kun hän sieltä kotiutui, sanoi vatsansa olevan kipeä
ja äänikin meinasi kadota.
Minäpä siitä pelästyin ja melkein panikoin,
että nyt se sairaus taas alkaa aktivoitumaan,
kun on tuo aurinko niin kovasti paistanut ja poikani M on tehnyt töitä lähestulkoon kokoajan ulkona
altistuen auringolle päivittäin.


Tulimme kuitenkin siihen johtopäätökseen,
että vatsavaivat ja äänen käheyden aiheutti todennäköisesti lisäravinne,
jota hän oli veljeltään saanut ennen salitreeniä.
Luultavasti allerginen reaktio,
poikani M kun on koivuallergikko
ja siihen löytyy sitten näitä liitännäisallergioita.

Äidin huoli on niin suuri,
kun lapsi sairastuu vakavaan ja erittäin harvinaiseen sairauteen
aivan yllättäen
kesken nuoruusiän.
Eikä tämä huoli koskaan poistu.
Onnellinen olen, että M on löytänyt rinnalleen rakastavan ja huolehtivan ihmisen,
tyttöystävänsä J:n.
<3


Ds tyttäremme M on kesän aikana kovasti kehittynyt.
On oppinut kulkemaan potkulaudalla,
on oppinut saamaan raskaan ulko-oven, jossa pumppu,
auki sekä sisältä päin että ulkoa päin.
Suuria saavutuksia meidän pienelle 7-vuotiaalle enkelitytöllemme.
<3
Mutta sitten vaihteeksi mennään taas takapakkia.
Housuun tulee vahinkoja nyt päivittäin,
vaikka neiti M on ollut ilman vaippoja jo melkein neljä vuotta.
Nämä taantumat saavat aikaan sen pelon ja huolen siitä tulevaisuudesta.


Siltikin, kaiken haikeuden ja huolen keskellä
yritämme nauttia pienistä ilonhetkistä
joka ikinen päivä.



Ja jottei ihan kävisi haikeaksi,
niin olen ollut hieman turhamainen.
Mutta sehän sallitaan meille naisille.
Eikö vaan?
:)


Kyllä!
Otin hiuspidennykset.
Ja tykkään kovasti!

Eläkää, naurakaa, rakastakaa!
<3

Susanna

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Miniloma

Ihana viikonloppu takana.
Tämän kesän ensimmäinen irtiotto arjesta.
Miniloma Kalajoella <3

Puolisoni, neiti M, poika M ja hänen tyttöystävänsä J sekä minä tietty
lähdimme perjantaina ajoissa aamusta ajelemaan kohti Kalajokea.




Perille päästyämme lähdimme hetimiten hiekkasärkille ja merenrantaan
nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä ja virkistävästä merivedestä.






Melkoisen pitkälle oli matalaa ja lämmintä merivettä.
Ja maisemathan ovat mitä ihanimmat!

Lauantai vietettiinkin sitten koko päivä
JukuPark - vesipuistossa,
joka on heti hotellin vieressä.

Aurinkoa riitti ja vesiliukumäissä
oli mukavaa!








Huoneemme parvekkeelta oli näkymä merenrantaan.
Siellä oli ihana istua ja katsella auringonlaskua.
Kaunista <3




Olemme käyneet Kalajoella kolmena kesänä,
tämä oli neljäs kerta.
Ja vielä mennään uudelleen ja uudelleen.
Kyllä Suomessa vaan on kaunista!
<3

Puolisoni kanssa olemme kovasti haaveilleet asuntovaunusta.
Suomessa on niin upeita karavaanarialueita
ja yksi löytyy tuolta Kalajoelta,
että olisi niin ihana päästä kiertämään niitä vaunun kanssa.
Ehkä jonain päivänä haave toteutuu...

Kauniita unia!

Susanna

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesää

Tulihan se helle vihdosta viimein meitä hellimään.

Ja kyllä me ollaan nautittukin.











































Isosisko lakkasi 
pikkusiskolle
kesäkynnet

<3





Ihana aurinko!


Tämä ilta pakkaillaankin matkalaukkuja.
Huomenna lähdemme nimittäin viikonloppulomalle
Kalajoelle!

<3

Nautitaan kesästä!

Susanna

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Astioita

Poikettiin eilen tyttäreni L:n kanssa jälleen
Ihanassa Olkkarissa
Viialassa.
Siellä myydään naisille kaikkea ihanaa;
vaatteita, laukkuja, koruja
ja tietty sisustustarvikkeita.
Löysin sieltä jälleen kotiin tuomisia.

:)




Piirakkavuoka ja maitokannu ovat vaaleanpunaisia
ja snacks-kulho on beige ja tietty tähtiä.

Raparperipiirakka näyttää varmaan todella ihanalta tuossa vaaleanpunaisessa piirakkavuoassa.


Eilen tipahti postilaatikkoon uusi Unelmien Talo & Koti


Ihania ideoita lehti täynnä jälleen.
Aattelin, että olis hyvä, jos voisi valokuvata ideat pääkopasta,
koska silloin olisi niiden toteutus aika paljon helpompaa.
:)
Kyllä meinaan taas niin kävi aivonystyrät kehittelemään juttuja,
joita voisi meidän kotiin toteuttaa.

No, hiljaa hyvä tulee.
Ainakin sanotaan niin.

Nyt nukkumaan.

Öitä!

Susanna