tiistai 27. tammikuuta 2015

Hui tätä hässäkkää

Kyllä nyt on kiirusta. Ja puhelin soi jatkuvasti.
Ihan on tämä pää pyörällä.
Ylihuomenna on ensimmäinen tapaaminen ostojen merkeissä. Jännittää.
Ensi viikolla heti seuraavat tapaamiset ja sitten kohta mennäänkin Lappeenrannan kauniisiin maisemiin pariksi päiväksi tekemään syksy-talviostoja.
Nyt ootan kovasti liiketilan vuokrasopimuksen allekirjoitustilaisuutta. Sen jälkeen pääsen lunastamaan avaimet liiketilaan ja sitten voidaankin aloittaa täysi tohina, jotta saadaan tilat kuntoon avajaispäiväksi, jota tosin en ole vielä lyönyt lukkoon. Huhtikuun alkuun kuitenkin.






Hässäkkää aiheuttaa myös tämä jälleen kerran kesken oleva ja pitkittyvä remontti.
Meillä ei meinaan ole sitten yhtään mitään tapahtunut sen jälkeen, kun saatiin se väliseinä kaadettua.
Ukko-kullan firman maalaria odottelen hommiin, mutta aina tuntuu olevan kiireisempää työtä muualla, no ehkä se on hyvä merkki työtilanteesta, mutta minä haluaisin jo niin saada tämän valmiiksi...









Eilen sainkin sielunhoitoa, kun pääsin ystäväni kanssa lenkkeilyn ohessa höpöttämään kaikkea tästä tapahtuneesta ja tulevasta. Tekee kyllä todella hyvää saada jakaa ajatuksiaan toisen kanssa.
Tokihan meillä kotonakin nämä puhutaan, mutta ystävän kanssa asiat saavat aina kuitenkin hieman erilaisen muodon ja näyttävät jokseenkin erilaisilta, tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. :)

Ja tuli muuten taas todettua, että onpa tämä mamma päästänyt kuntonsa erittäin huonoksi, joten nyt on otettava itseään niskasta ja passitettava lenkille ihan joka ikinen päivä.
Ei tällä kunnolla jaksa tehdä pitkää päivää työmaalla, saatikka pyörittää yritystä.






Joten ylös, ulos ja lenkille!

Reipasta loppuviikkoa kaikille!

:)

Susanna

torstai 22. tammikuuta 2015

Homma etenee

Niinhän siinä kävi,
että hyvin kävi!
Starttirahapäätös tuli riittävän ajoissa ja  myönteisenä ja nyt on sitten yritys perustettu.




Ja sillehän me heti perjantaina skoolattiin perheen voimin.

Suuri askel on nyt otettu eteenpäin pienen ihmisen elämässä.
Tunteet ovat menneet perjantaista lähtien niin laidasta laitaan ja yöunet ovat tahtoneet olla melko huonoja ja lyhyitä, koska pienessä mielessä on niin paljon kysymyksiä ja niin paljon asioita,
mitkä ovat vielä tällähetkellä jokseenkin sekavia ja ehkä hieman pelottaviakin.
Mutta uskon, että kun ne kaikki asiat konkretisoituvat,
niin ei ne sitten niin sekavia ja pelottavia olekkaan.
Niinhän se on, että työ opettaa.

Alkuviikosta ilmoittauduin sitten kenkäviikoille, missä tehdään ensi syksyn ja talven kenkäostot.
Ilmoittautumisen jälkeen alkoikin puhelin soida.
Kenkätoimittajien edustajat ottivat yhteyttä ja nyt on sitten kenkäviikon kalenteri alkanut täyttymään.
Tämä on sikäli haastava tilanne, kun täytyy tehdä sekä kevät-kesämalliston että syksy-talvimalliston
kenkäostot lähestulkoon yhtäaikaa. Ja eihän tästä kyllä mitään tulisikaan,
ellen olisi saanut ammattitaitoista apua sekä ostoihin että sitten itse myymälään.
Suuri kiitos lähtee kyllä edelliselle kenkäkauppiaalle ja hänen yhdelle työntekijälleen.
Voin sanoa, että onni on nyt ollut puolellani.
<3

Kyllä nyt on niin kovasti tekemistä ja melkoista kiirusta pitelee,
että vastapainoksi täytyy välillä kehitellä jotain.
Yksi hyvä keino rauhoittaa itsensä on kutsujen pitäminen.
On niin mieltä rauhoittavaa, kun tupa täyttyy ihanista ihmisistä ja kauniista tuotteista.
PartyLite-kutsut tuli jälleen pidettyä ja helmikuun alkupuolella on tulossa me&i-kutsut.
PartyLiten kauniit somisteet ja kynttilät hellivät kyllä mieltä lähestulkoon joka ilta.



Tämä tunnelma oli meillä viimeksi kutsuilla.


Ja tämä lyhty on uusin PartyLite ihanuuteni.


Toinen hyvä keino pitää mieli kunnossa on remontointi.
Niinpä meillä aloitettiin sitten olohuoneen ja ruokahuoneen remontti.
Ruokahuone on ollut hetken aikaa makuuhuoneena,
mutta nyt kun molemmat pojat ovat muuttaneet pois kotoa niin
keskikerros pääsee vanhaan muottiin.
Ja kyllä onkin taas niin ihanan avaraa.


Tapeetti on jo ostettuna ja maalari on tulossa ensi viikolla hommiin.
Maalia ja lautaa ja laminaattia täytyy vielä hankkia.
Tuohon ruokahuoneen valkoiseen seinään on tulossa vielä pariovet,
jotta keittiöön kulku järkevöityy.
Mutta sen aika on lähempänä kesää, koska keittiö menee
todennäköisesti hetkeksi käyttökieltoon.

Leipominenkin auttaa rauhoittamaan mieltä.
Itse tosin tykkään enemmän syödä leipomuksia kuin tehdä niitä.
Mutta onneksi mulla on puoliso, joka tykkää leipoa
ja tietysti pikku-neiti M myös.
<3


Leipurikaksikkoni vauhdissa <3





Pikku-neiti M:n omatekemä sämpylä <3


Tällä viikolla olen saanut taas vaihteeksi murehtia pikku-neiti M:n asioita.
Koulumaailma kun taas näyttää sen kurjemman puolen.
Meidän pikku-enkelimme kun on niin herkkä koville äänille sekä kovin epävarma tasapainostaan.
Nämä tekevät pikkuiseni koulussaolon usein kovin tukalaksi ja stressaavaksi.
Pikku-enkelimme liikkuminen ulkona on haastavaa, vallankin talvella. Lisäksi tasapainon epävarmuus aiheuttaa sen, että kun koulussa on paljon muitakin lapsia, jotka juoksevat yllättäen ohi joko edestä tai takaa, niin se aiheuttaa pikkuiselleni pelkotilan.
Sitten kun koulussa väkisinkin on sitä meteliä niin kyllä siinä on pienen korvat ja koko keho niin kovassa stressitilassa päivästä toiseen.
Pienikin ikävä tapahtuma aiheuttaa pikku-neiti M:n kehityksessä äkkiä takapakkia.
Ja nyt on todennäköisesti koulussa käynyt jotain ikävää ennen joulua,
koska neiti M löi ykskaks yllättäen lukkoon rappusissa alastulemisen.
Meillä nimittäin mentiin jo niin hienosti itse raput ylös ja alas, mutta nyt ei neiti suostu tulemaan rappuja alas vaikka kuinka tuetaan molemmista käsistä pitäen.
"En uskalla" hän vaan sanoo ja pelkää niin että itku monesti tulee.
Ja minua tässä yhtälössä ihmetyttää kaikkein eniten se,
että yksikään kuudesta avustajasta ei ole nähnyt mitään.
Ja minä olen nähnyt kyllä monestikkin yhden neiti M:n luokkalaisen tulevan kovalla vauhdilla päin pikkuistani, kun olen ollut häntä hakemassa.
Miten on mahdollista, ettei kuusi paria aikuisten silmiä + opettajan silmät ole nähneet mitään?
Nämä asiat on niitä, jotka eniten rasittavat ja tekevät pahaa mielelle.
Tänään oli onneksi ollut aikalailla parempi päivä.
Kyllä meinaa tämän äidin sydän olla välillä niin murtunut ja surua täynnä.
Onneksi pikku-enkelimme antaa sydänlääkettä kotioloissa pelkällä olemuksellaan.
Eilen pikkuinen katseli jälleen lemppariartistinsa Cheekin dvd:tä
ja lauloi mukana niin täydellä sydämellä.
Ei ole kauniimpaa olemassa.
<3


"Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen"

Onnen kyyneleet...
<3

Näillä ajatuksilla mennään nyt tammikuuta eteenpäin ja toivotaan, että aika riittää
saamaan kaiken valmiiksi ennen huhtikuuta.

Touhukasta viikon loppua teillekin!

<3

Susanna

maanantai 12. tammikuuta 2015

Alkuvuoden tunnelmia

Joulu ja uusi vuosi saatiin juhlittua alta pois mukavissa merkeissä
Levin ihanassa ympäristössä.
Nyt ollaan jo kohta puolen kuukautta menty tätä uutta vuotta eteenpäin
ja minä olen odottavalla mielellä...
Parin päivän päästä pitäisi olla se minun suuri hetkeni,
eli yrityksen perustaminen,
mutta kun TE-toimistolta ei ole kuulunut starttirahapäätöksestä yhtään mitään,
niin hieman käy jännittäväksi ja aikalailla harmittaakin,
että näinköhän kaikki menee nyt sit pipariksi...

Tuntuu siltä, ettei oikeen mitään nyt kykene tekemään
eikä mihinkään pysty keskittymään,
kun vaan pyörittelee mielessään kaikkia yritykseen liittyviä asioita,
joita ei pysty tekemään ilman tuota starttirahapäätöstä.
*harmitus*

Onneksi pääsin hieman irti normi arjesta menneenä viikonloppuna.'
Olimme nimittäin neljän naisen voimin A-luokan reissulla
miniristeilemässä Turusta Tukholmaan.
Ja kyllä meillä oli siellä niin ihanaa ja niin hauskaa,
ettei tarvinnut kyllä hetkeäkään miettiä eikä murehtia saapumattomia päätöksiä.
Nämä tälläiset reissut ovat kyllä enemmän kuin hyväksi ihmisen mielelle.
Sovimmekin, että otamme tämän tavaksi.
Kerran tai kahdesti vuodessa lähdemme A-luokan reissuun.

Nyt siis jännitän ja odotan,
saanko sen päätöksen ajoissa.
Vai meneekö kaikki tehdyt valmistelut ihan hukkaan?
H-hetki on torstaina.

Saa pitää peukkuja.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Susanna