sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ihana valkoinen

Vihdosta viimein se lumi satoi meillekin.
Vaikkakin märkänä räntänä satoi niin ei haittaa,
valkoiseksi se kuitenkin maiseman teki.








Pojat ripustivat äippälle jääpuikko-valot Villa Auroran etuosan parruun.
Kyllä ei tulis mistään mitään, jos ei äippällä olisi kahta tehokasta ja reipasta poikaa <3.
Valkoisella lumella lyhdytkin näyttävät monta kertaa upeimmilta.
Ihana lumi.
Ihana talvi.

 Mutta kyllä vaan menee kurjasti,
kun toisesta asiasta nauttii niin toinen antaa korville.
Meidän pieni enkeli-tyttö M
tuli kipeäksi.
Kuume lähti nousuun illan aikana
ja kurkku ja nenä kävi tukkoisemmaksi.
Kuumelääkettä otettu ja ventolinea hengitetty
ja nyt pikku-prinsessa nukkuu melko rauhallisena.
Toivottavasti nukkuu koko yön rauhallisena.
Pikkuinen <3



Meidän pikku terrierikin on parin päivän ajan ollut hieman kipeän oloinen.
Nenä on tukkoinen ja pikku-herra tahtoo melkeinpä vaan maata pedissään.
Vaikuttaa siltä, että Luca-poikakin on saanut flunssan.
Kaivoin kaapeistani lasten vanhan lampaantaljan lattialle lämmönlähteeksi.
Vanha talo kun on niin lattiat on kylmät ja joka nurkasta vetää.
Terrieri-poika tykästyi lämpöiseen taljaan samantein.
Josko nyt saisi flunssakin kyytiä.



Ihanaa valkoista sataa edelleen taivaalta.
Voisi mennä kyllä jo pakkasen puolelle,
niin ei olisi niin painavaa tuo valkoinen sade.
Toivottavasti säästytään sähkökatkolta.

Talvi <3

Öitä kaikille!

Susanna

lauantai 14. marraskuuta 2015

Totaalinen antautuminen

Niin.
Tänään katsoin kokonaan alusta loppuun
ja tunteella
Jare vs. Cheek.
Suurta arvostelua aiheuttanut dokumentti.
Suurta arvostelua kielenkäytön vuoksi.
Suuren arvostelun olisi kuulunut saada dokumentti kokonaisuudessaan.
Kuinka suomalainen mies uskaltaa antaa itsestään ja omista tunteistaan noin paljon
tietoa kaiken kansan nähtäväksi ja kuultavaksi.

Hän on niin hurmaava.
Hän on niin taitava.
Hän on niin
 A I T O
.

Meillä kun on tuo down-tyllerö,
erityinen,
joka ei osaa olla muuta kuin aito.

Jarella on juuri näitä samoja piirteitä,
vaikkakin hän on ihan tavis.
Jare on niin aito.
Liiankin aito.
Ja kun tuon dokumentin katsoi,
tajusi,
että hän on niin perfektionisti.
Niin suunnattoman vaativa persoona.
Vaativa itseään kohtaan.
Kaiken on olta niin viimeisen päälle kohdillaan ja kuosissa.
Kaikki pitää kuulostaa juuri niin oikealta, kuin ajatuksissa kuulostaa.
Mikään ei saa mennä vikaan.
Ja jos etukäteen jotain on sovittu ja suunniteltu,
niin sen pitää pitää kutinsa,
tai muuten homma ei pelitä.
 Dokumentissa Jare sanoi osuvasti
"Sä huudat"
biisiä tehdessään, 20 sessiota tehtyään,
että "sit kun jengi kuulee tän, niin ne tuumaa, että jätkät on ollu päivän studiolla ja se v...tun p....ikä purkkapoppi jätkä Cheek on vääntänyt taas jonkun oksennuksen."
Voi vain kuvitella, kuinka paljon aikaa ja vaivaa ja kuinka monia kirosanoja on kulunut koko Alfa Omega - levyn tekemiseen.

Ihmiset ovat arvostelleet dokumenttia kielenkäytön vuoksi.
Mielestäni nämä ihmiset eivät ole osanneet katsoa dokumenttia niin kuin se olisi pitänyt katsoa.
Kun dokumentin katsoo aidolla tunteella,
ei kiinnitä huomiota Jaren kielenkäyttöön,
vaan kiinnittää huomion siihen aitouteen ja siihen täydellisyyttä tavoittelevaan persoonaan.
 Ja kun suurin osa arvostelevista tahoista on ollut alle 16 vuotiaiden lasten äitejä,
niin heille olisi voinut etukäteen kertoa,
että tämä dokumentti kertoo aidosti todellisuuden levyn teon tuskasta sekä keikkojen suunnittelusta ja toteutumisesta.
Se todellisuus ei suinkaan ole sama, kuin se, mitä levyltä kuulee.
Ja sitä ei alle 16-vuotiaat ehkä ihan ymmärrä.
Joten mielestäni on niin turhaa ollut nämä arvostelut ja keskustelut ja jopa blogi-kirjoitukset
Jaren kielenkäytöstä tuolla dokumentilla.
Ei 9-vuotias todellakaan voi ymmärtää,
millaista on tehdä levy,
jossa on 10-12 biisiä
ja sen päälle vielä suunnitella keikat.
Äidit hoi,
menkää itseenne ja miettikää,
mitä teidän pienokaisenne ymmärtävät ja mitä eivät.
Ja sitten vasta, kun olette varmoja heidän kypsyydestään kohdata todellisuus,
istuttakaa heidät katsomaan dokkari

Jare vs. Cheek.

  http://www.cheekki.com/

Omasta mielestäni dokumentti oli erittäin koskettava.
Jare näytti itsestään todellisen puolen.
Hän on niin aito ja niin herkkä.
Ja niin perfektionisti.
Ihan pahaa teki,
kun näki,
kuinka
Jare

kärsi siitä epäonnistumisesta,
jonka muu taho aiheutti.

Hän on niin hurmaava.
Hän on niin aito.
Hän on

JARE.

<3


  #cheek #jarehenriktiihonen

Öitä!

Susanna

linkki: http://areena.yle.fi/1-2858388?autoplay=true

lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten,
marttyyrien ja vainajien 
muistopäivä.
Tänään sytytämme kynttilöitä poismenneiden
läheistemme muistoksi.
Hautausmaa on tänään taas kauneimmillaan,
kun omaiset ja läheiset vievät kynttilöitä
vainajien haudoille.
Olisipa vaan hieman pakkasta ja valkoinen maa.

Tämä pyhä antaa ihanasti ylimääräisen vapaapäivän,
katkaisee sopivasti arjen kulun.
Harvinaista herkkua itselleni nykyään lauantai-aamujen kiireettömyys.
Nyt olisin saanut nukkua hieman pitempään,
mutta pikkuiseni tuumasi ennen kahdeksaa,
että nyt mennään äiti keittämään aamukahvit.
No eihän siinä muukaan auttanut, kuin nousta ylös ja lähteä alakertaan
keittämään kahvia, vaikkakaan pikku-neiti M ei kahvia edes juo.
No, nyt on jo keretty sitten jo laittaa pyykkikone laulamaan,
siivoomaan keittiö ja kohta täytyy aloittaa ruuan valmistus.
Johan tuo neitokainen tuolta ilmoitti,
että on nälkä.

Pyhäinpäivää vietämme rentoutuen ja nauttien yhdessäolosta.
Pyhäsiivousta en ole jaksanut/kerennyt tekemään,
emmekä me myöskään vietä halloweenia, niinkuin monet Suomalaiset nykyään tahtovat viettää.
Mielestäni se on amerikkalaisten hömpötystä,
eikä kuulu meille Suomeen.
Meillä liikkuu noitia vain pääsiäisenä.
Meillä pikku-neiti M katselee iPadillansa Disney Channelin ohjelmia,
Austin & Ally ja Finias ja Ferb
raikuvat vuorotellen olkkarissa,
missä kaikki on ihan yhtä sikinsokinsekaisin
kuin eilenkin.



Ehtoommalla käymme hautuumaalla viemässä kynttilät
puolisoni vanhempien haudalle.
Ja sitten teemme pitkästäaikaa tortilloja.
Jos vaikka pojatkin tulisivat morsiammiensa kanssa iltapalalle.
<3

Nyt ruuanvalmistukseen.
On kova nälkä, huutelee neiti olkkarista.

Rauhallista Pyhäinpäävää kaikille!



Susanna

tiistai 13. lokakuuta 2015

Syysloma

Tätä viikkoa on odotettu.


L E V I










Täällä me nyt nautitaan koko viikko yhdessäolosta, patikoinnista ja levosta.
Me vanhemmat ja nuo meidän erityiset.
<3

Lauantai-iltana saavuimme ja heti sunnuntaina kävimme Levin huipulla.
Pääsi meidän neiti M valloittamaan heti ensimmäisenä päivänä Levin huipun.





Porojakin ollaan nähty, joulupukin valkoinen porokin oli joukossa.


Kyllä täällä kaikki paikat näyttää niin erilaiselta.
Yleensä kun olemme täällä lomailleet talviaikaan.
Rinteet näyttää niin erilaisilta.
Ja nyt näkee todellisuuden rinteiden jyrkkyydestä.
Poutiaisen rinnettä kävimme eilen ihmettelemässä.
On se hurjan jyrkkä.


 




Tänään kävimme kävelemässä Santun tuvan lähistön patikkareitillä.


Onneksi vielä on monta päivää edessä.
Täälä vaan on niin
I H A N A
olla.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Susanna

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Syksy on saapunut

Heippatirallaa pitkästä aikaa.
Kesä meni ja syksy saapui. Lämmin syksy.
Toisaalta on ihanaa, kun kelit ovat olleet lämpöisiä, mutta toisaalta sitä jotenkin kaipaa sellaista kuulasta viileää syyssäätä.
Kenkäkaupan osalta kesä oli kurja, kun oli pitkään kylmää ja sateista.
Kuka nyt ostaisi sandaaleita vesisateeseen.
Nyt taas syksyn lämpöiset sekottavat hieman syyskenkien myyntiä.
Mutta en valita, olen positiivisesti yllättynyt ja erittäin otettu asiakkaiden runsaudesta ja eritoten suurimman osan positiivisista palautteista.
Muutamia ns. kanta-asiakkaitakin on jo tullut. Ja se jos mikä tuntuu mukavalta.
Hieman olenkin funtsannut jonkinlaista kanta-asiakasohjelmaa, joka palkitsisi nämä asiakkaani, jotka ostavat useita kenkiä vuoden aikana liikkeestäni.
Ehkä pian näin tapahtuukin.
:)

Mutta mitäs sitten muuta kuuluu?
Kuuluu vähän sitä sun tätä.
Päivät menee melkoista vauhtia eteenpäin, mutta itse olen jotenkin jumittunut nyt paikoilleen.
Liikunnallisesti nimittäin.
Ihan on mennyt plörinäksi koko systeemi ja kroppa on kyllä sen näköinen. Ja kunto.
Ai niin mikä kunto? Ei sellaista tällähetkellä ole.
Nyt on kyllä viimeiset hetket alkaa tekemään jotain. Tai pian tulee ikävämpiä ongelmia.
Tässä todistusaineistoa tämänhetkisestä tilanteesta.





Kuten näkyy, niin ei kauhean kaunista katsottavaa.
Mutta nyt sen täytyy muuttua.
Itselleni olen laittanut tavoitteeksi sen, että ensi kesän alussa tuo kuvan nainen on aikalailla pienempi.
Saatan jossain kohtaa laittaa välitietoja tänne tilanteestani, mutta en ajatellut tästä tehdä mitään sen suurempaa laihdutusblogia, eli en rasita teitä lukijoita tällä asialla sen kummemmin.

Kesä meni vauhdilla ohi kotiremonttienkin suhteen.
Meillä ei nimittäin juuri mitään tapahtunut kesän aikana.
Ja se meinas välillä ärsyttää mua aikalailla.
Nyt on vähän jotain taas saatu aikaiseksi.
Ehkä se vaan menee niin, että hiljaa hyvä tulee.






Olohuone ja ruokahuone ovat saaneet uutta seinäpintaa.
Ukko-kulta parhaillaan naulaa lautoja ruokahuoneen kahdelle seinälle.
Sitten ne tarvis vielä maalata kertaalleen valkoisella.
Olohuoneen kaksi seinää maalattiin tummalla sävyllä ja tuo koko huoneen mittainen seinä laitettiin tummalla tapetilla. Lattiaan tulee sitten tummahko harmaa lankkulaminaatti.
Tuohon ruokahuoneen ja keittiön väliseen seinään puhkaistaan sitten jossain vaiheessa parioven kokoinen aukko, mutta se teettää keittiön puolella niin paljon muutoksia,
että se saa odottaa vielä tovin.

Mitenkäs sinun syksysi on lähtenyt liikkeelle?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Susanna

torstai 23. heinäkuuta 2015

Pitkä tauko

Voi hurja, miten on pitkä tauko ollut blogin kirjoittamisessa.
Monesti ollut mielessä,
mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa,
elämä ollut melko hektistä viimeaikoina.
Ihanaa kuitenkin huomata, että täällä on kyllä käyty kurkistelemassa,
vaikka kirjoittaja onkin ollut hieman laiskanpuoleinen...

Lupaan päivittää blogia lähiaikoina,
mahdollisesti jo tulevana viikonloppuna.
Työväen Musiikkitapahtuma
saattaa antaa aihetta kirjoittaa muistelmia.

Mutta hei,
Tervetuloa kenkäkaupoille 👠😊

Öitä!

Susanna

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Voi hurja, miten aika on mennyt vauhdilla.
Muutama tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi kävin täällä kirjoittelemassa.
Nyt oli pakko järjestää hetki,
hetki kirjoittaa.

Kenkäkauppani on nyt sitten avattu.
Keskiviikkona 1.4. vietimme avajaisia kakkukahveen kera.
Väkeä oli erittäin hyvin liikkeellä, kakku ja kahvi tekivät kauppansa
ja tulihan siinä sitten myytyä muutama kenkäkin.
Sain uskomattoman määrän kukkia ja onnentoivotuksia.
Olen niin otettu <3
Päiväni oli täydellinen.
Kiitos kaunis vielä kerran kaikille,
jotka kävivät piipahtamassa liikkeessäni.
<3

Tämä pääsiäinen osui sopivaan ajankohtaan, koska sen ansiosta saan muutaman päivän
hengähtää kotona perheeni parissa.
Huomenna on toki työpäivä,
mutta sitten onkin taas kaksi päivää lepoa.
Pehmeä aloitus,
vaikkakin viimeiset pari viikkoa ollut melko raskaita,
mutta kyllä kannatti panostaa.

Tänään olen pessyt pyykkiä, käyttänyt koiruutta lenkillä,
nukkunut mukavat päikkärit ja tehnyt uunikasviksia pitkästä aikaa.


 Huomenna saa siis herkullisia kasviksia kanan kera.

Nyt täytyy siirtyä pikku-enkelimme seuraksi tv:n ääreen
nauttimaan lempiohjelmastamme,
Voice of Finland.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa teille kaikille!



Susana

perjantai 20. helmikuuta 2015

Helmikuun loppua

On taas aika vierähtänyt nopeaan. Niin on paljon ollut touhua, ettei meinaa huomata ajankulua.
Kovasti on nyt tehty niitä ostoja, niin kevättä ja kesää kuin syksyä ja talveakin.
Viime viikonloppuna olin Saimaalla Kenkäviikoilla tekemässä isoja ostoja.
Ihan meinaa olla pää pyörällä. Mutta hyvin tarkasti ollaan selvillä ja budjetissa.
Seuranani Saimaalla olivat molemmat tulevat työntekijäni,
ei tarvinnut yksin pähkäillä näitä uusia ja isoja juttuja.
Ja meillähän oli siellä kyllä tosi mukavaa.
Hyvä tiimi ollaan!

Nyt on saatu käyntiin liiketilan remonttikin.
Puolisoni firma tietty tekee remontin ja maalari siellä nyt on kovasti jo ollut touhussa kiinni.
Laminaatit saatiin tänään ja niitä sitten ukko-kultani kera nuoremman poikamme kantoi liikkeeseen oottamaan asennusta. Muutaman lootan saivatkin kantaa.
Ikkunateippauksista on mitat otettu ja niitä on nyt alettu myös työstämään.

Ensi viikolla pitäisi sitten selvitä kassajärjestelmän aikataulut. Yksi opiskelupäivä on edessä, jotta pääsen sisään ohjelmistoon ja sen käyttämiseen. Paljon on vaan sitten tehtävä melko lyhyessä ajassa, mikäli mielin liikkeen saada auki huhtikuun alussa.

Mutta eiköhän me onnistuta!






Tänään alkoikin sitten meidän koululaisilla hiihtoloma.
Ensi viikon saavat lapsukaiset huilata ja rentoutua. Meidän perheellä ei tänä vuonna olekkaan mitään hiihtolomareissua tiedossa, mutta eipä tässä kauhiasti kyllä kerkiäkkään lomailemaan.
Mukavaa olisi, jos edes yhtenä päivänä kerettäisiin tuon meidän pikku-neidin kanssa käymään pulkkamäessä. Harmittaa vaan, kun nuo kelit menivät noin kurjiksi, vettä sataa ja mittari näyttää reilusti plussa asteita. Vielä saisi kuitenkin hetken aikaa olla talvista, ainakin minun mielestä.

Toivottelenkin nyt kaikille hiihtolomansa aloittaville mukavaa lomaa
ja muille mukavaa helmikuun loppua!

Susanna

perjantai 6. helmikuuta 2015

Hyvä päivä

Tänään on ollut erittäin hyvä päivä.
Aamupäivällä selvis, että yritykseni on nyt rekisteröity.
Kassajärjestelmäohjelmistoon (onpa sanahirviö) saatiin uutta näkökantaa.
Ja yksi ihan ehdottoman hyvä ja ehkä yksi tärkein,
allekirjoitin tänään liiketilan vuokrasopimuksen.

:)

Ihan mahtavaa. Maanantaina saan avaimet, joten sitten voidaankin aloittaa täydellä tohinalla remontti ja kalusteiden asennus. Osan kalusteista pääse rakas puolisoni tekemään, eli tulee sitten ihan mun näköisiä kalusteita. Sitten täytyy suunnitella ikkunateippaukset ja valita tietty firma niitä tekemään. Valomainosasiakin on vielä osittain hoitamatta. Mutta kaikkein eniten mua kyllä jännittää tuo kassajärjestelmä ja sen ohjelmisto. Kauanko mahtaa mennä, että opin käyttämään ohjelmistoa kunnolla. Varastoseuranta on se yksi tärkein osa-alue ja sitä olisi hyvä päästä kyllä tekemään sitten ajoissa. Ohjelmiston tarjoajilla on kovasti eri suuntaisia toimitusaikoja, mutta yksi erittäin varteenotettava toimittaja lupaa 1-2 viikossa, joten silloin jäisi kyllä hyvin aikaa myös kirjailla tilauksia tiedostoihin. No, ensi viikolla olen viisaampi tässä asiassa, hope so.

:)

Niin, tilauksia on nyt sitten keretty jo tekemään kolmelta toimittajalta. Aika mukavasti olen saanut jo kevät-kesäsesonkia, mutta vielä täytyisi saada aikalailla lisää.
Syksy-talvisesonkiakin olen jo tilannut ja viikon päästä lähdemme sitten Saimaalle Kenkäviikoille tilaamaan oikein urakalla syksy-talvimallistoa.

Tässä hieman esimakua tulevista sesongeista.
:)



Kevät-kesä




Syksy-talvi


Ihania kesäkenkiä arkeen ja juhlaan ja todella upeita saapikkaita syksyksi ja talveksi tulossa.
Tahtoo niin pian saada liikkeen kuntoon ja hyllyt täyteen kenkiä!
Huhtikuussa avataan!

Nyt mukavaa viikonloppua kaikille!

Susanna

tiistai 27. tammikuuta 2015

Hui tätä hässäkkää

Kyllä nyt on kiirusta. Ja puhelin soi jatkuvasti.
Ihan on tämä pää pyörällä.
Ylihuomenna on ensimmäinen tapaaminen ostojen merkeissä. Jännittää.
Ensi viikolla heti seuraavat tapaamiset ja sitten kohta mennäänkin Lappeenrannan kauniisiin maisemiin pariksi päiväksi tekemään syksy-talviostoja.
Nyt ootan kovasti liiketilan vuokrasopimuksen allekirjoitustilaisuutta. Sen jälkeen pääsen lunastamaan avaimet liiketilaan ja sitten voidaankin aloittaa täysi tohina, jotta saadaan tilat kuntoon avajaispäiväksi, jota tosin en ole vielä lyönyt lukkoon. Huhtikuun alkuun kuitenkin.






Hässäkkää aiheuttaa myös tämä jälleen kerran kesken oleva ja pitkittyvä remontti.
Meillä ei meinaan ole sitten yhtään mitään tapahtunut sen jälkeen, kun saatiin se väliseinä kaadettua.
Ukko-kullan firman maalaria odottelen hommiin, mutta aina tuntuu olevan kiireisempää työtä muualla, no ehkä se on hyvä merkki työtilanteesta, mutta minä haluaisin jo niin saada tämän valmiiksi...









Eilen sainkin sielunhoitoa, kun pääsin ystäväni kanssa lenkkeilyn ohessa höpöttämään kaikkea tästä tapahtuneesta ja tulevasta. Tekee kyllä todella hyvää saada jakaa ajatuksiaan toisen kanssa.
Tokihan meillä kotonakin nämä puhutaan, mutta ystävän kanssa asiat saavat aina kuitenkin hieman erilaisen muodon ja näyttävät jokseenkin erilaisilta, tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. :)

Ja tuli muuten taas todettua, että onpa tämä mamma päästänyt kuntonsa erittäin huonoksi, joten nyt on otettava itseään niskasta ja passitettava lenkille ihan joka ikinen päivä.
Ei tällä kunnolla jaksa tehdä pitkää päivää työmaalla, saatikka pyörittää yritystä.






Joten ylös, ulos ja lenkille!

Reipasta loppuviikkoa kaikille!

:)

Susanna

torstai 22. tammikuuta 2015

Homma etenee

Niinhän siinä kävi,
että hyvin kävi!
Starttirahapäätös tuli riittävän ajoissa ja  myönteisenä ja nyt on sitten yritys perustettu.




Ja sillehän me heti perjantaina skoolattiin perheen voimin.

Suuri askel on nyt otettu eteenpäin pienen ihmisen elämässä.
Tunteet ovat menneet perjantaista lähtien niin laidasta laitaan ja yöunet ovat tahtoneet olla melko huonoja ja lyhyitä, koska pienessä mielessä on niin paljon kysymyksiä ja niin paljon asioita,
mitkä ovat vielä tällähetkellä jokseenkin sekavia ja ehkä hieman pelottaviakin.
Mutta uskon, että kun ne kaikki asiat konkretisoituvat,
niin ei ne sitten niin sekavia ja pelottavia olekkaan.
Niinhän se on, että työ opettaa.

Alkuviikosta ilmoittauduin sitten kenkäviikoille, missä tehdään ensi syksyn ja talven kenkäostot.
Ilmoittautumisen jälkeen alkoikin puhelin soida.
Kenkätoimittajien edustajat ottivat yhteyttä ja nyt on sitten kenkäviikon kalenteri alkanut täyttymään.
Tämä on sikäli haastava tilanne, kun täytyy tehdä sekä kevät-kesämalliston että syksy-talvimalliston
kenkäostot lähestulkoon yhtäaikaa. Ja eihän tästä kyllä mitään tulisikaan,
ellen olisi saanut ammattitaitoista apua sekä ostoihin että sitten itse myymälään.
Suuri kiitos lähtee kyllä edelliselle kenkäkauppiaalle ja hänen yhdelle työntekijälleen.
Voin sanoa, että onni on nyt ollut puolellani.
<3

Kyllä nyt on niin kovasti tekemistä ja melkoista kiirusta pitelee,
että vastapainoksi täytyy välillä kehitellä jotain.
Yksi hyvä keino rauhoittaa itsensä on kutsujen pitäminen.
On niin mieltä rauhoittavaa, kun tupa täyttyy ihanista ihmisistä ja kauniista tuotteista.
PartyLite-kutsut tuli jälleen pidettyä ja helmikuun alkupuolella on tulossa me&i-kutsut.
PartyLiten kauniit somisteet ja kynttilät hellivät kyllä mieltä lähestulkoon joka ilta.



Tämä tunnelma oli meillä viimeksi kutsuilla.


Ja tämä lyhty on uusin PartyLite ihanuuteni.


Toinen hyvä keino pitää mieli kunnossa on remontointi.
Niinpä meillä aloitettiin sitten olohuoneen ja ruokahuoneen remontti.
Ruokahuone on ollut hetken aikaa makuuhuoneena,
mutta nyt kun molemmat pojat ovat muuttaneet pois kotoa niin
keskikerros pääsee vanhaan muottiin.
Ja kyllä onkin taas niin ihanan avaraa.


Tapeetti on jo ostettuna ja maalari on tulossa ensi viikolla hommiin.
Maalia ja lautaa ja laminaattia täytyy vielä hankkia.
Tuohon ruokahuoneen valkoiseen seinään on tulossa vielä pariovet,
jotta keittiöön kulku järkevöityy.
Mutta sen aika on lähempänä kesää, koska keittiö menee
todennäköisesti hetkeksi käyttökieltoon.

Leipominenkin auttaa rauhoittamaan mieltä.
Itse tosin tykkään enemmän syödä leipomuksia kuin tehdä niitä.
Mutta onneksi mulla on puoliso, joka tykkää leipoa
ja tietysti pikku-neiti M myös.
<3


Leipurikaksikkoni vauhdissa <3





Pikku-neiti M:n omatekemä sämpylä <3


Tällä viikolla olen saanut taas vaihteeksi murehtia pikku-neiti M:n asioita.
Koulumaailma kun taas näyttää sen kurjemman puolen.
Meidän pikku-enkelimme kun on niin herkkä koville äänille sekä kovin epävarma tasapainostaan.
Nämä tekevät pikkuiseni koulussaolon usein kovin tukalaksi ja stressaavaksi.
Pikku-enkelimme liikkuminen ulkona on haastavaa, vallankin talvella. Lisäksi tasapainon epävarmuus aiheuttaa sen, että kun koulussa on paljon muitakin lapsia, jotka juoksevat yllättäen ohi joko edestä tai takaa, niin se aiheuttaa pikkuiselleni pelkotilan.
Sitten kun koulussa väkisinkin on sitä meteliä niin kyllä siinä on pienen korvat ja koko keho niin kovassa stressitilassa päivästä toiseen.
Pienikin ikävä tapahtuma aiheuttaa pikku-neiti M:n kehityksessä äkkiä takapakkia.
Ja nyt on todennäköisesti koulussa käynyt jotain ikävää ennen joulua,
koska neiti M löi ykskaks yllättäen lukkoon rappusissa alastulemisen.
Meillä nimittäin mentiin jo niin hienosti itse raput ylös ja alas, mutta nyt ei neiti suostu tulemaan rappuja alas vaikka kuinka tuetaan molemmista käsistä pitäen.
"En uskalla" hän vaan sanoo ja pelkää niin että itku monesti tulee.
Ja minua tässä yhtälössä ihmetyttää kaikkein eniten se,
että yksikään kuudesta avustajasta ei ole nähnyt mitään.
Ja minä olen nähnyt kyllä monestikkin yhden neiti M:n luokkalaisen tulevan kovalla vauhdilla päin pikkuistani, kun olen ollut häntä hakemassa.
Miten on mahdollista, ettei kuusi paria aikuisten silmiä + opettajan silmät ole nähneet mitään?
Nämä asiat on niitä, jotka eniten rasittavat ja tekevät pahaa mielelle.
Tänään oli onneksi ollut aikalailla parempi päivä.
Kyllä meinaa tämän äidin sydän olla välillä niin murtunut ja surua täynnä.
Onneksi pikku-enkelimme antaa sydänlääkettä kotioloissa pelkällä olemuksellaan.
Eilen pikkuinen katseli jälleen lemppariartistinsa Cheekin dvd:tä
ja lauloi mukana niin täydellä sydämellä.
Ei ole kauniimpaa olemassa.
<3


"Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen"

Onnen kyyneleet...
<3

Näillä ajatuksilla mennään nyt tammikuuta eteenpäin ja toivotaan, että aika riittää
saamaan kaiken valmiiksi ennen huhtikuuta.

Touhukasta viikon loppua teillekin!

<3

Susanna