Onhan taas vierähtänyt päivä jos toinenkin, kun viimeksi täällä kirjoittelin.
Paljon on ollut asioita, jotka ovat vieneet ehkä voimia niin, etten ole jaksanut laittaa ajatuksiani tekstiksi...
En saanut sitä työpaikkaa.
Voisin sanoa, että "musta hevonen" tuli takaa ja meni ohi... Meni ohi meistä kaikista haastatteluun päässeistä.
Kaupungin toimesta kun on kyse, niin kun toisessa paikassa laitetaan väkeä pihalle, niin avoimena oleva toinen paikka täytetään sisäisellä siirrolla.
Harmittanut on suuresti ja harmittaa edelleen, mutta ehkä tällä oli joku tarkoitus...
Yksi ystävistäni sanoi lohduttaen, että on tulossa jotain parempaa, siksi ei ollut minun vuoroni <3.
Aika ihanasti sanottu!
No, lohduttaa hieman sekin, että pyysivät minua hoitamaan tämän talven ajan vielä tuota meidän hiihto/laskettelukeskuksen lippukassan toimea.
Ja kyllähän se minulle sopii.
Nyt vaan toivon, että talvi tulee pian, jotta saadaan rinteet auki. :)
Sitä odotellessa löytyy kyllä meikäläisellä monenmoista tekemistä.
Remonttitouhuja, kuntoilua, lasten kanssa olemista...
Kaikkea ihanaa!
Syksy tuli ja minä intouduin hieman vaihtamaan verhoja
.
Ja tälläiselta nyt sitten näyttää meidän keittiön ikkuna...
... ja tälläiselta olohuoneen ikkuna...
... tykkään. Entä sinä? :)
Alakerrassakin tapahtuu taas pitkästäaikaa. Haettiin lattialaatat rautakaupasta ja isäntä on nyt pari ehtoota touhunnut sitten lattiahommissa...
... josko pian saisi siirtää pesukoneen uudelle paikalleen.
Jahka mulla alkaa työttömyysjakso, niin täytynee iskeä kiinni meidän teini-neidin huoneeseen...
Siellä täytyy ensin tyhjentää huoneen mittainen komero ja sitten kovasti purkaa, ennenkuin pääsee tekemään uutta pintaa... Huhhuh!
Teini-neidin kanssa kävimme muuten viikolla Taysissa lääkärissä ja nyt ootellaan sitten kutusa magneettikuviin. Ei lähtenyt lääkäri röntgenkuvien perusteella arvailemaan mitään. Sen verran kuitenkin totesi, että kyllä ne jalat ovat hieman eri mittaiset. Sen tosin huomaa vain jalkaluiden yläosasta, eli alaselästä... Sitäpä ei meidän terveyskeskusfysioterapeutti eikä terveyskeskuslääkäri huomanneet...
Onneksi nyt ollaan asiantuntijoiden käsissä.
Mulla onkin nyt edessäni viimeinen viikonloppuvuoro työmaalla.
Ukko-kulta on viettämässä iltaa paikallisen rautakauppiaan kustantamilla Oktober-festivaaleilla.
Meidän pikku-eskarilaisella on huomenna koulupäivä Unicef-kävelyn merkeissä. Iso-veikat lupasivat mennä pikku-enkelimme kanssa kävelemään.
Kaiken laista touhua on siis tiedossa.
Mukavaa viikonloppua kaikille! <3
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti