keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hiihtolomaa...

Helmikuu vetelee viimeisiään ja meidän koululaisilla on

H I I H T O L O M A.

Kelit eivät ole ihan parhaat mahdolliset hiihtolomalle, tai oikeastaan koko talvi ei ole paras mahdollinen hiihtolomille.
Uskomattoman ikävä ja surullisen synkkä on tämä talvi kokonaisuudessaan ollut.
Tänään onneksi oli hetken aikaa aurinkoista.
Oli ilo katsella pieniä hiihtolomalaisia rinteessä,
toiset laskettelukoulussa,
toiset jo melkoisen taitavina laskijoina
rinteessä.

Harmi vaan, että itselläni ei ole minkään valtakunnan lomaa,
joten lapsukaiseni eivät juuri pääse nauttimaan mistää erityisestä lomariemusta.
Teini-tyttäreni hoitaa pikku-siskoaan osan aikaa päivästä koko loman ajan, koska mamma on duunissa puolesta päivästä ilta kahdeksaan ja iskä on työssään iltapäivä neljään.
Hieman tyttönen sitä purnaa,
ymmärrettävää kyllä,
mutta hienosti pitää pikku-enkelistä huolen <3

Meillä on mökki varattuna Leviltä jälleen huhtikuulla, pääsiäisen tienoolla,
mutta nämä kelit alkaa hieman epäilyttää,
että näinköhän pääsemme harrastamaan talvisia lajeja sitten siellä,
kun vallan plussaa lupailee sinne pohjoiseenkin...
Kurjaa kyllä, mutta kovasti jo mietin, josko peruisin koko reissun.
Toiseksi vanhin poikani ei ollut kovin innoissaan perumisehdotuksestani.
Saapi nähädä nyt sitten, kuinka meitin käy.
Päästäänkö hiihtämään ja laskettelemaan
vaiko
lähdemmekö patikkaretkelle ja terassikiertueelle ;)

Nyt täällä meilläpäin,
niinkuin vissiin vähän jokapuolella Suomea,
meinaa flunssat ja influenssat jyllätä niin,
ettei kukaan ole turvassa.
Meidän perheessä erityislapsemme meinaavat nyt sairastua.
SLE-poikamme M
(eli meidän toiseksi vanhin lapsemme)
on ollut flunssaisen oloinen jo maanantaista asti
ja nyt meinaa meidän ds-tyttäremme M
(eli meidän nuorin lapsemme, enkeli-tyttömme)
saada flunssan.
Ensi yö on siis pitkästä aikaa jännittävä,
josko joudumme lähtemään vauhdilla sairaalaan...
Toivottavasti saamme nukkua rauhassa ja taltuttaa flunssan ihan vaan kotikonstein.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa, mitä sitten eteen tuleekaan.

Öitä kaikille!

Susanna

lauantai 22. helmikuuta 2014

Ystävänpäivää ja helmikuuta

Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi täällä kertoilin elämästäni ja tunteistani.

Ja nyt huomaan suureksi ilokseni, että täällä on käyty jo yli 800 kertaa kurkistelemassa mun kirjoituksiani.
Uskomatonta!

Kiitos teille!

          Hei,

Ystävänpäivä oli ja meni.
Meidän perheessä tämän vuoden ihanin muisto Ystävänpäivästä oli tämä...


... pikku-neidin Ystävänpäivä-lahja 6.luokkalaiselta tytöltä.
Äidin sydän oli pakahtua onnesta, kun vein pikkuistani eskariin, olimme riisumassa ulkovaatteita naulakolla, kun kaksi isompaa tyttöä tuli siihen ja toinen heistä halasi pikkuistani, antoi lahjakassin ja toivotti hyvää Ystävänpäivää <3
Lähtiessään tyttö huikkasi vielä, että nähdään sitten ruokailussa taas!
Uskomattoman ihanasti ovat pikkuiseni käymässä koulussa järjestetty tämä pienemmistä ja vallankin erityisistä huolehtiminen. 5. ja 6, luokkalaiset oppilaat auttavat ja tukevat näitä meidän pieniä erityisiä päivittäisissä toimissa koulussa.
Niin loistavaa yhteiseloa tavisten ja erityisten kesken!

PartyLite-kutsuja pidin heti tammikuulla ja sain kuin sainkin unelmani toteutumaan.


Tämä ihanainen puutarhalyhty on nyt mun!

Ja toisen toivottavasti saan maaliskuulla vielä edullisemmin kuin tämän, koska olen suunnitellut niin, että kesällä ukko-kultani vihdosta viimein rakentaa tuon kesäkeittiöni ja katetun terassini valmiiksi, jotta voin sitten asetella nämä ihanaiset lyhtyni sinne katokseen. :)

Bongasin taannoin myös rapppusilleni pari ihanaista lyhtyä...


... nämä ihanuudet löysin todella edullisesti Josefssonilta.

Rakastan kynttilöitä ja tietenkin kynttiläsomisteita ja lyhtyjä!

No mutta arkihan rullaa työn merkeissä, mikä on erittäin mukavaa.
Kelit ovat vaan olleet hieman epämukavat vallankin lasketteluun, kun kokolailla plussalla ollaan oltu nyt helmikuussa ja ikävästi vettäkin välillä sadellut.
Mutta rinne on edelleen auki ja toivotaan, että pysyykin, koska meillähän alkoi nyt hiihtoloma, joten kaikki jotka eivät lähde reissuun, voivat tulla nauttimaan laskettelusta meidän Korkeakankaalle.

Olympialaiset ovat olleet käynnissä ja niitähän nyt on tullut sitten seurattua jonkin verran.
Suomi on saavuttanut hienosti muutaman hopean ja kultaakin on tullut miesten parisprintissä!

Onnea kaikille mitalisteille! <3

Uskomattomia suorituksia on nähty!
Tänään harmillisesti Suomi-Leijonat hävisivät Ruotsille jääkiekossa, joten Suomi taistelee huomenna olympiapronssista.
Ja sitähän me kovasti toivomme heidän voittavan!

Pikkuiseni poseerasi tänään isänsä työmaalippiksen kanssa niin viehättävästi, että oli pakko ottaa hieman kuvasarjaa.
Joten tässä teillekin ihailtavaksi nuori rakennusmestari... 


... <3 ...

Uskomattoman hurmaava mestari.
Eikö vaan?

:)

Teini-tyttäremme järjesti meille tänään jymy-yllätyksen
tuomalla kotiin
ensimmäisen virallisen poikakaverin!

Eikä varoittanut meitä etukäteen yhtään!

Olimme siis ihan ällikällä lyötyjä.
Poika on tytärtämme pari vuotta vanhempi, lukiota käyvä helsinkiläinen nuorimies.
Ensivaikutelma haastattelun jälkeen on hyvä!

Tuolla he nyt nukkuvat yläkerrassa vierekkäin...

Mietin vaan... 
... että mihin aika oikein kuluu...?

Niin ja se viimeksi mainitsemani uusi suunnitelma...

... Me&I -myyjä...

Sitä ehkä olen tulevaisuudessa.

Mutta nyt nukkumaan!

Öitä kaikille!

Susanna

maanantai 3. helmikuuta 2014

Elämä on...

... Ei aina niin yksinkertaista.

Miksi pitää ihmisellä olla murheita? Miksi ei vaan voisi olla selkeää ja helppoa eloa?
Miksi ihmistä rankaistaan, vaikka hän tekee lähes tulkoon kaikkensa, jotta perheellä olisi hyvä ja turvallinen olla?
Nämä kysymykset johtuvat siitä, kun verottaja, vakuutusyhtiö sekä työttömyysvakuutusrahasto vievät pohjan meidän elämältä. Puolisoni kun on yrittäjä, pienyrittäjä, ja hänellä on pari työntekijää, joille hän siis maksaa säännöllisesti kahden viikon välein palkan.
No ei riitä, että maksaa sosiaalimaksut ja verot, vaan täytyy maksaa jos jonkinmoista vakuutusta ja työttömyysvakuutusta ja tyelliä ja ja ja ja ja ....
Ei ole mahdollista Suomessa yrittäjän tulla toimeen itse, mikäli hän palkkaa pari työntekijää. Kyllä valtio vie kaiken... Tämä on niin ikävää!
Välillä ihan ahdistaa, kun tuntuu että mikään ei oikeasti riitä.
Ihminen tekee kaikkensa, että saa ruokittua perheensä ja että perheellä on lämmin ja turvallinen koti, paikka missä asua ja siinä sivussa mahdollistaa vielä parin muunkin ihmisen toimeentulon niin sitten on useita tahoja, jotka vievät kaiken ja vähän ylikin...
Tuskallista!

Anteeksi tämä vuodatus, mutta kyllä niin on paha olla tällä hetkellä...

Onneksi minulla oli vapaa viikonloppu. Sain nauttia yhdessäolosta perheeni kanssa.
Se on enemmän kuin tärkeätä!
Teimme yhdessä teini-tyttäremme huoneen remonttia eteenpäin. Me tytöt tyhjennettiin vihdosta viimein se komero, jotta saadaan sitten purettua seinä pois.
Poikamme levytteli seiniä ja puolisoni hoiti sekä tavaraa työmaalle että murua meidän nälkäisten vatsaan.
Ihanaa syödä välillä toisen laittamaa ruokaa.
Puolisoni rakastaa ruuanlaittoa. <3

Kyllä oli sitten illalla mukava käydä saunassa ja sen jälkeen istua rauhassa soffalla "Putousta" ja "Selviytyjiä" katsellen.
Ihana lauantai! <3


Sunnuntaina käytiinkin sitten pikku-neidin kanssa tämän talven ensimmäisellä potkukelkkaretkellä.
Ja kyllä meillä olikin mukavaa!
Pikku-neiti välillä työnsi niin hienosti kelkkaa ja sitten välillä istui kyydissä.
Onneksi tuo pakkanen laski, jotta enkelimme viimein pääsi ulkoilemaan.
<3

Ja kyllä sen sitten illalla huomasi, että oltiin pitkästäaikaa ulkoiltu, tuli meinaan uni melkoisen herkästi 
pikku-enkelin silmiin. <3



Minäpä itse tein viikonloppuna jotain rohkeaa...
Nyt vaan odottelen yhteydenottoa.

Mutta siitä kerronkin sitten vasta lisää, kun asia on varmistunut. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Susanna