Ajatusten myllerrystä

Niin valtavasti myllertää nyt ajatuksissa.

Tämä unelman toteutuminen.

Miten meneekään tunteet ja ajatukset laidasta laitaan.

Mutta onko tuo mikään ihme, kun on kuitenkin aika isosta asiasta kyse.

Yrittäjyys itsessään on jo iso asia.

Siihen kun lisätään sitten vielä aika suuren alkupääoman tarve,

jotta saadaan tarvittavat tuotteet myyntiä varten,

niin hieman meinaa välillä huimata.

Mutta silti olen niin kovasti innoissani tästä asiasta.

Nyt on vaan tilanne siinä vaiheessa,

että täytyisi saada rahoitusasiat varmistettua,

mikäli aion aloittaa toiminnan keväällä.

Yhden tavarantoimittajan ennakkotilausaika kun on mennyt jo umpeen,

mutta vielä voisi olla mahdollisuus saada edes joitain tuotteita,

jos toimii nopeasti.

Muutamia muita tavarantoimittajia kyllä löytyy,

joilta on mahdollisuus saada tuotteita vielä jopa tammikuulla,

mutta tuo yksi tuotemerkki, jonka tilausaika on jo ohitettu,

olisi se kaikkein suosituin ja siksi se kaikkein tärkein tuote.

Ja koska liiketoiminnan suunnittelussa rahoitusasiat ovat vielä aikalailla kesken,

tekee se tilanteen hankalaksi.

Mutta luovuteta ei!

Ja jos nyt menee liian tiukaksi,

niin sitten siirrän aloituksen syksyyn.

Elämässä kannattaa suosia positiivista ajattelua,

silloin asiat myös onnistuvat.

Meidän perheen ehdottomasti positiivisin persoona on pikku-enkelimme

neiti M.

<3

Tässä taannoin lupasin neidille uudet astiat, kun vanhat ovat ulkoleikeissä.

Niin oli tyllerö onnellinen uusista astioistaan,

että heti piti käydä kokkailemaan.

Hän on niin pienestä onnellinen.

<3

Toisen tyttäremme neiti L:n huoneprojekti alkaa oleen vaatekaappia vaille valmis.

Kaappi on myös tarkoitus tehdä itse,

koska paikka, johon olemme kaapin suunnitelleet,

on erittäin haasteellinen laskevan katon vuoksi.

Siksi on kaappi on hyvä tehdä mittatilaustyönä,

ukko-kullan tekemänä.

Pientä säätöä siis vielä ja sitten on valmis.

Tähtitaivaan alla saapi meidän neitokainen yönsä nukkua.

<3

Huomenna lähdemme jälleen kylpylään rentoutumaan.

Tällä kertaa myös neiti L lähtee mukaan.

Ja voin sanoa, että kyllä se nyt tuleekin sopivaan ajankohtaan.

Sitä paljon tässä on ollut myllerrystä,

niin tekee kyllä ihan hyvää vähän tuulettaa ajatuksia.

:)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Susanna

Onnea on pienet asiat

Viikonloppua vietettiin ihanissa tunnelmissa.

Armas puolisoni lähti perjantaina risteilylle parin kaverinsa kanssa

ja minäpä sainkin seurakseni jo kotoa pois muuttaneet 

rakkaat poikani tyttöystävineen

sekä rakkaan äitini.

Täällähän me sitten nautittiin "Vain Elämää" ohjelmasta

sekä pelattiin risti seiskaa.

Ja kyllä oli terapeuttisen ihanaa pitkästä aikaa viettää yhteistä ehtoota ja peli-iltaa.

Onni on omistaa ihana perhe!

<3

Illan esiintyjänä meidän oma pikku-enkelimme <3

Lauantai-iltana sainkin seurakseni rakkaan ystäväni.

Meillä on molemmilla ollut viimeaikoina niin kiirusta,

että emme ole ehtineet perinteisille iltalenkeille,

joten jutustelut on jäänyt vähemmälle.

Nyt saimme muutaman tunnin höpötellä ihan rauhassa.

Ja kyllä se tekikin taas niin hyvää sielulle ja ruumiille.

Onni on omistaa ihana ystävä!

<3

Sunnuntaina tein perheelleni ruuaksi uunikasviksia ja kermaista suikalekanaa.

Tykkäsivät kovasti.

Uunissa tehdyt kasvikset tekevät kyllä ihan toisella tapaa kauppansa,

kuin keitetyt kasvikset.

Täytyy seuraavalla kerralla laittaa vaikka vielä kukkakaalia ja parsakaalia 

sekaan. Nyt laitoin vain perunaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia.

Marinaadin tein oliiviöljystä, hunajasta ja yrttimausteista.

Onnea on hyvä ruoka!

<3

Uunikasvikset menossa uuniin.

Sunnuntaisin on niin mukava tehdä jotain vähän erilaisempaa ruokaa,

kun arkena. Ei mitään liian erikoista eikä vaikeata

vaan ihan perusruokaa, mutta hieman erilailla.

Itsellekin maistuu ihan toisella lailla.

:)

Neiti L:n huoneen remontti alkaa oleen loppusuoralla.

Sunnuntaina puolisoni kokosi tyttärellemme uuden sängyn

ja vaikka alkuun sovimmekin, että huoneeseen ei viedä yhden yhtä huonekalua,

ennen kuin se on ihan viimeistä listaa myöten valmis,

niin nyt kuitenkin halusin jo sängyn koota ja pedata.

Ja kyllähän neiti oli enemmän kuin innoissaan,

kun vihdosta viimein pääsi omaan uuteen huoneeseen nukkumaan.

Onnea on tehdä lapsensa onnelliseksi!

<3

Tänään sain vihdosta viimein liiketoimintasuunnitelmani siihen malliin,

että sain laittaa sen yritysneuvojalle luettavaski.

Olen saanut nyt niin loistavaa infoa ja tietoa tästä yritykseni toteuttamisesta,

että ihan meinaa käydä nyt ylikierroksilla tämä mamma.

Ensi viikon keskiviikkoon mennessä täytyisi saada suuria päätöksiä tehtyä.

Rahoitus on oikeastaan ainoa, mikä voi unelmani kaataa.

Jännittää!

Onnea on unelmat!

<3

Öitä kaikille!

Susanna

Onnenko kyyneleet?

"Kiitollinen

Siunattu

Onnellinen

Matkannut tänne ohi ongelmien

Mietin

Miten ansaitsen tän kaiken

Mitä ikinä uskalsin

Toivoa

Mä sain sen"

Ja sain vähän enemmänkin.

Sain kaksi eritystä.

Toinen heistä syntyi terveenä taviksena,

mutta sairastui harvinaiseen sairauteen

teini-iässä,

SLE:hen.

Toinen heistä syntyi terveenä erityisenä,

DS:nä.

Meidän M alkuiset erityiset.

<3

Nyt on ollut taas niin kamalan haikeeta aikaa.

Tämän tästä kyyneleet vierii pitkin poskia.

Kaikki asiat mietityttää ja pelottaa ja harmittaa ja kuitenkin niin ihmetyttää.

Toisena hetkenä olen niin todella onnellinen ja ylpeä,

mutta sitten toisena hetkenä tuntuu niin tolkuttoman surulliselta.

Mutta sitähän sen kaiketi ihmisen elämä on.

Pari päivää sitten löysin SLE:n sivustolta Facebookista

vertaisryhmän.

SLEtä sairastavien lasten vanhemmille suunnatun ryhmän.

Samaan saumaan löysin myös ryhmän SLE:tä sairastavalle M pojallemme.

Vertaistuki on erityisen tärkeä tuki!

Ihana kuulla ja huomata, että täällä maailmassa on muitakin perheitä,

jotka kamppailevat tämän vakavan ja harvinaisen sairauden kanssa.

DS:n vertaisryhmä on ollutkin mukana kuvioissa lähestulkoon alusta asti,

mutta tämä SLE on niin harvinainen,

että vertaisryhmäkin on perustettu vasta ihan hiljattain.

Eikä siellä montaa jäsentä olekkaan,

mutta minulle riittää yhdenkin vertaisen tuki,

joku joka tietää mistä puhun,

mitä olen joutunut kokemaan

ja mitä koen jatkossakin.

Ja kaikkein tärkein on tietysti ryhmä SLE:tä sairastavalle pojalleni,

ihmisiä, jotka kamppailevat tämän saman harvinaisen

ja kamalan sairauden kanssa,

ryhmä missä voi puhua sairaudestaan ihmisten kanssa,

jotka tietävät mitä se oikeasti on,

sairastaa SLE:tä.

Mun erityiset <3

Samaan herkkyyskauteen osuu tietty sitten kaikki mahdollinen.

Kuinka lyödään päin tämän mamman kasvoja tunne siitä,

että olen huono äiti.

Tyttäreni L käy siis lukion ensimmäistä luokkaa.

Hänen opiskelunsa on hieman hankalaa,

kun ei kauheasti kiinnostaisi lukea,

mutta pakko olisi,

jos tahtoo pärjätä.

Koeviikot päättyivät viikko sitten.

Yritin hänelle sanoa jo heti lukion alettua,

että kannattaa keskittyä lukemaan läksyt huolella,

niin ei tarvitse sitten kokeisiin niin tuskallisesti päntätä.

Ja kun koeviikot olivat lähellä, L asetti itselleen kokeisiinlukuohjelman.

No tulokset tulivat eilen.

Neiti ilmoitti, että kaikki kokeet menivät perseelleen (anteeksi ruma sana),

mutta hän pääsi kuitenkin kaikista läpi.

No minä tietysti hieman petyin asiasta,

koska olin kovasti yrittänyt tytärtäni ohjeistaa oikeanlaiseen lukemiseen

ja sitten tulos on kuitenkin huono.

Sain häneltä vastaukseksi,

etten ole tukenut häntä opinnoissa.

Auts!

Sattui ja pahasti!

Enhän ole muuta tehnytkään, kun tukenut häntä opiskelussa.

Tukenut sanallisesti keskustelemalla hänen kanssaan rauhassa ja vakavasti.

Tukenut häntä ostamalla kalliin merkkilaukun hänelle koululaukuksi,

jotta opiskelu maistuisi paremmalta.

Tukenut häntä ostamalla hänelle kalliin rannekellon,

jonka hän halusi,

jotta hän lähtisi entistä mieluummin kouluun opiskelemaan.

Ennenkaikkea tukenut häntä rakastamalla ja antamalla kaikkeni,

että hänellä olisi hyvä olla.

Ja tämän sain vastaukseksi,

"et tue mua opiskelussa".

Ja kun sitten tähän soppaan lisätään vielä se,

että äitini oli juuri käymässä meillä,

kun tyttäreni lausui nämä sanat.

Ja hetkeä ennen niitä sanoja äitini oli verrannut tyttäreni kuullen minun elämääni sanomalla,

että ei äitisikään olisi nyt työtön, jos ei olisi jättänyt lukiota kesken.

Ja sehän ei kyllä pidä paikkaansa.

Minulla on kuitenkin koulutus.

Olen laskentatoimen merkonomi.

Päivääkään en kyllä ole tehnyt sen alan töitä,

mutta se johtuu siitä,

etten ole halunnut työskennellä tietokoneen takana konttorihuoneessa.

Ja toiseksi,

aloin perustamaan perhettä valmistuttuani merkonomiksi.

Valitsin siis perheen urani edestä.

Niin on tehnyt kipeää sydämessä.

Olenko todellakin niin huono äiti?

Enkö sittenkään anna tarpeeksi lapsilleni?

Surullinen olo.

Meidän pientä ds-tytärtä kovasti koulussa kehutaan.

Äidin sydäntä lämmittää kovasti,

kun aikuiset ihmiset tulevat sanomaan,

kuinka ihana tyttö on.

Ja kuinka tuntuu hyvältä,

kun he sanovat, että niin kauniita vaatteita tytöllä on,

että on ihanaa kuinka tyttö puetaan kauniisti.

Olen itsekkin huomannut,

että suurin osa näistä ihanista erityislapsista

kulkee pienissä tai isoissa tai likasissa ja rikkinäisissä vaatteissa,

aivan kuin heidän vanhempansa ajattelisivat,

etteivät he ole ansainneet parempaa,

koska ovat kehitysvammaisia.

Meidän neiti M kulkee yhtä kauniissa ja hyvissä vaatteissa,

kuin sisaruksensakin.

Ellei vielä paremmissakin.

:)

Pesin tänään keittiön ikkunan ja vaihdoin verhot.

Ikäänkuin puhdistin tätä haikeuttani ja surumielisyyttäni.

Nyt kai täytyy jo mennä nukkumaan,

jotta jaksaa aamulla herätä laittamaan pikku-neitiä taas kouluun.

Ensi viikko onkin sitten syyslomaa.

Öitä kaikille!

<3

Susanna

Remonttia

Viikonloppuna tehtiin neiti L:n huonetta taas valmiimmaksi.

Poikamme M tuli avuksi, koska edessä oli työläs panelikaton asennus.

Työlään siitä teki tähtitaivas.

Elämäni ensimmäisen kerran pääsin siis asentamaan kuituvaloja.

Millin ja puolentoista millin terällä porasin reikiä paneleihin.

Niitä reikiä tuli 156 kappaletta.

Helppoahan se oli, aikaa vievää kylläkin.

Mutta lopputulos on varmasti sen väärtti.

Vielä täytyy käyttää liimaa ja saksia, ennen kuin tähtitaivas on valmis.

Tuossa tähtitaivas-lappeessa meni yksistään saman verran, kun koko loppu katossa yhteensä.

Kaksi viimeistä panelia jäi vielä asentamatta, koska niiden kohdalle tulee pari spottivaloa, jotka ovat vielä kaupassa.

Tulevana viikonloppuna neiti varmaan pääsee vihdosta viimein muuttamaan uuteen huoneeseensa.

<3

Meillä puolisoni bongasi Pirkka-lehdestä pataleivän ohjeen ja teki ensimmäisen leivän viikonloppuna.

Sehän olikin sitten niin hyvää, että niitä on nyt sit tehtailtu yksi per päivä.

Molemmille poijille on tehty jo leivät ja kotiin on nyt kolmas nousemassa.

Ukko-kulta on semmoinen leipuri.

<3

Tämä on se ihan ensimmäinen pataleipä.

Eilen aamulla kävin pitkästä aikaa aamulenkillä.

Vein ensin neiti M:n kouluun ja sitten suunnistin riippusilloille bungypump-sauvojen ja Jare Henrik Tiihosen kanssa.

Kyllä oli taas loisto fiilis lenkin jälkeen.

Harmittaa vietävästi, kun olen ollut niiiiiiiin saamaton ja laiska!

Mutta tästä on taas hyvä jatkaa.

:)

Yrityksen pystyyn laittaminen junnaa nyt paikallaan.

Kunpa olisi mistä ottaa tuommoinen pienoinen rahasumma,

jolla ostaisin varaston täyteen myytävää tavaraa,

niin olisin sen yrityksen jo laittanut pystyyn.

Saapa nähdä, kuinka tässä käy.

Niin kovasti haluaisin tämän onnistuvan.

Perjantaina ukko-kulta lähtee kavereittensa kanssa laivareissuun.

Me pidetään omat kekkerit lasten kanssa täällä meillä kotona.

Mukava viikonloppu siis tulossa!

Nyt öitä!

Susanna

Keltaista, kynttilöitä ja kylpylää

Keltainen piristää kummasti synkkää syksyä.

Nyt on onneksi viime päivät taas aurinko antanut meille valoaan ja lämpöään.

Ihanaa syksyä kyllä pitänyt!

Meillä kotona meitä piristää oma pikku-enkelimme.

Taannoin emännöin me&i-kutsuja ja mallistostahan tuli sitten tilattua muutama ihanuus tuolle

meidän pikku-neidille.

Pirteyttä syksyyn <3

Niin suloinen ja pirteä keltainen sydäntunika ja niin ihanat pöksyt.

Perjantaina pidin sitten vuorostaan PartyLite-kutsut.

Niin ihania kynttilöitä ja somisteita taas, että olisin voinut ostaa ihan kaiken.

Meillä oli tupa täynnä ihania naisia ja olin päivällä leiponut heille 

muutaman piirakan sekä elämäni ensimmäiset kuppikakut.

Rakas puolisoni, joka rakastaa leipomista, teki meille aivan mielettömän ihanaa

omenapiirakkaa.

Yksi vieraistani toi ihanan kukkakimpun minulle,

lempivärini <3

Lauantaina lähdettiin sitten puolisoni sekä 

pikku-neiti M:n kanssa viettämään laatuaikaa kylpylään,

 Nokian Edeniin.

Pulikoitiin ainakin kolme tuntia,

pikku-neiti pääsi isänsä kanssa laskemaan vesiliukumäkeä

oikein urakalla.

Aina alas päästyään komensi iskää että uudestaan.

Ja niin sitä taas mentiin.

Ihanaa nähdä, kuinka pieni nauttii pienistäkin asioista niin täysillä.
<3

Matkalla...

Hotellissa...

Pulikoimisen jälkeen olikin sitten kova nälkä,

joten kävimme syömässä herkulliset annokset kylpylän ravintolassa.

Pikku-neiti söi koko annoksensa,

makkaraperunat,

ja päälle geisha-tuutti.

Aamulla menimme aamupalalle.

Pikku-enkelimme söi enemmän kuin koskaan aamupallalla on syönyt.

Nakit ovat hänen lempparinsa ja niitä meni lihapullien ja uunituoreen sämpylänpuolikkaan

kera aika moinen annos.

Iso tyttö meillä on jo!

<3

Ennen kotiinlähtöä oli vielä kokeiltava hotellin aulassa olevia autoja.

Meidän pikku rallityttömme.

<3

Ihana viikonloppu!

<3

Nyt on uutta viikkoa menty jo puoleen väliin.

Viikko sitten mulla piti olla tapaaminen yritysneuvojan kanssa.

Hän kuitenkin ilmoitti olevansa flunssan kourissa,

joten tapaamista jouduttiin siirtämään.

No tänään sitten oli uusi tapaaminen.

Kovasti täytyy nyt tehdä alustavia töitä ja selvityksiä.

Näyttää siltä, että mikäli tämä juttu onnistuu,

niin alkukevääseen todennäköisesti menee,

ennenkuin voin avata tämän liikkeen.

Mutta vielä on todella paljon tekemistä ja selvitettävää...

Kunpa tämä vaan onnistuisi!

Ihanaa keltaista on löytynyt myös syötäväksi.

Ja sipulit kuuluu olennaisena osana syksyiseen ruuan laittoon.

Mikä teillä on syödään mieluusti syksyisin?

Nämä sipulit menivät risottoon. Tunnistatko kaikki kolme lajia? :)

Huomenna onkin ohjelmassa lääkärissä käynti pikku-neidin kanssa.

Neiti on täynnä pientä näppylää

ja äiti tahtoo saada lääkäriltä vastauksen,

että mitä se mahtaa olla...?

Nyt hyvää yötä kaikille!

<3

Susanna