Aamuyöstä kahden jälkeen herättiin taas pikku-enkelimme kurkunpääntulehdukseen.
Mokoma virusperäinen riesa saa aina sydämen tykyttämään pelosta, kun joutuu kuuntelemaan kuinka pikkuisen on tuskallisen vaikea saada henkeä. Ja aina se tulee keskellä yötä.
No eipä auttanut jälleen muu, kuin äkkiä vähän lämmintä vaatetta niskaan ja autolla ensiapuun.
Onneksi asutaan lähellä sairaalaa, saadaan nopeasti apua pienokaiselle. Vaikka tuo noin 3 km matka kerkiää kyllä tuntumaan tosi pitkältä tuossa tilanteessa...
Adrenaliinia saatiin taas hengitellä ja johan alkoi pienen pienet keuhkot jälleen saamaan ilmaa <3
Jälleen saatiin erittäin hyvää palvelua paikallisessa sairaalan ensiavussa.
Kyllä on hienoa, että on ammattitaitoisia ihmisä auttamassa, kun apua tarvitaan!
Nyt on pikku-enkelimme turvallisesti unten mailla rauhallisesti hengittäen <3
Tästä on kaiketi hyvä taas jatkaa.
Toivorikasta torstaita kaikille!
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti