... Ei aina niin yksinkertaista.
Miksi pitää ihmisellä olla murheita? Miksi ei vaan voisi olla selkeää ja helppoa eloa?
Miksi ihmistä rankaistaan, vaikka hän tekee lähes tulkoon kaikkensa, jotta perheellä olisi hyvä ja turvallinen olla?
Nämä kysymykset johtuvat siitä, kun verottaja, vakuutusyhtiö sekä työttömyysvakuutusrahasto vievät pohjan meidän elämältä. Puolisoni kun on yrittäjä, pienyrittäjä, ja hänellä on pari työntekijää, joille hän siis maksaa säännöllisesti kahden viikon välein palkan.
No ei riitä, että maksaa sosiaalimaksut ja verot, vaan täytyy maksaa jos jonkinmoista vakuutusta ja työttömyysvakuutusta ja tyelliä ja ja ja ja ja ....
Ei ole mahdollista Suomessa yrittäjän tulla toimeen itse, mikäli hän palkkaa pari työntekijää. Kyllä valtio vie kaiken... Tämä on niin ikävää!
Välillä ihan ahdistaa, kun tuntuu että mikään ei oikeasti riitä.
Ihminen tekee kaikkensa, että saa ruokittua perheensä ja että perheellä on lämmin ja turvallinen koti, paikka missä asua ja siinä sivussa mahdollistaa vielä parin muunkin ihmisen toimeentulon niin sitten on useita tahoja, jotka vievät kaiken ja vähän ylikin...
Tuskallista!
Anteeksi tämä vuodatus, mutta kyllä niin on paha olla tällä hetkellä...
Onneksi minulla oli vapaa viikonloppu. Sain nauttia yhdessäolosta perheeni kanssa.
Se on enemmän kuin tärkeätä!
Teimme yhdessä teini-tyttäremme huoneen remonttia eteenpäin. Me tytöt tyhjennettiin vihdosta viimein se komero, jotta saadaan sitten purettua seinä pois.
Poikamme levytteli seiniä ja puolisoni hoiti sekä tavaraa työmaalle että murua meidän nälkäisten vatsaan.
Ihanaa syödä välillä toisen laittamaa ruokaa.
Puolisoni rakastaa ruuanlaittoa. <3
Kyllä oli sitten illalla mukava käydä saunassa ja sen jälkeen istua rauhassa soffalla "Putousta" ja "Selviytyjiä" katsellen.
Ihana lauantai! <3
Sunnuntaina käytiinkin sitten pikku-neidin kanssa tämän talven ensimmäisellä potkukelkkaretkellä.
Ja kyllä meillä olikin mukavaa!
Pikku-neiti välillä työnsi niin hienosti kelkkaa ja sitten välillä istui kyydissä.
Onneksi tuo pakkanen laski, jotta enkelimme viimein pääsi ulkoilemaan.
<3
Ja kyllä sen sitten illalla huomasi, että oltiin pitkästäaikaa ulkoiltu, tuli meinaan uni melkoisen herkästi
pikku-enkelin silmiin. <3
Minäpä itse tein viikonloppuna jotain rohkeaa...
Nyt vaan odottelen yhteydenottoa.
Mutta siitä kerronkin sitten vasta lisää, kun asia on varmistunut. :)
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti