perjantai 15. elokuuta 2014

Elämän myllerryksiä

Ensimmäinen arkiviikko alkaa oleen loppusuoralla.
Perjantai.
Tämä alkava viikonloppu on varmaan yksi odotetuimmista viikonlopuista,
koska aina se ensimmäinen kouluviikko on se kaikkein jännin ja ehkä toisaalta myös raskain.
No mutta hyvin me ollaan selvitty.


Meidän ekaluokkalainen <3

Meillähän on nyt kaksi ekaluokkalaista perheessä, ekaluokkalaisemme neiti M
ja lukion ekan luokan opiskelijamme neiti L <3
Molemmat neitokaiset ovat suoriutuneet ensimmäisestä viikosta erittäin mallikelpoisesti.

No mutta lisää suuria tunteita äidille ja isälle tuottaa lapsosten muuttaminen kotopesästä omilleen.
<3
Meidän toinen poikamme M ja hänen tyttöystävänsä J menevät tänään allekirjoittamaan
vuokrasopimusta.
Suuria asioita pienen ihmisen elämässä.
Nuoren parin ensimmäinen yhteinen koti.
Kävimme viikolla katsomassa paria vuokra-asuntoa ja niistä sitten toinen oli enemmän mieluisa
ja siitä sitten myös tulee heidän se ensimmäinen yhteinen koti.
<3

Ihania asioita, mutta kovasti meinaa äidin sydämeen iskeä ikävä.
Haikeus siitä, että lapset kasvavat isoiksi.
Se eron tuska, vaikka eivät kauaksi muutakkaan.
Ja kuitenkin olen niin onnellinen heidän puolestaan.
Ovat löytäneet toisensa ja tahtovat nyt yhdessä tehdä kodin,
sen heidän oman kodin.
<3


Nuo meidän neljä pientä,
joista jo toinen poika
muuttaa pesästä.
<3

Liekkö sitten haikeuden lievittämistä,
mutta tämä mamma on nyt hieman enempi törsännyt itseensä,
kuin normaalisti.

Ostin itselleni uuden iPhonen <3


ja parit kengät syksyksi :)

Eikö se olekkin nyt sallittua?
:)

Ostin kyllä meidän hauvelillekin jotain...


... Luca sai uuden pedin.

Meillä oli viime viikonloppuna serkkuni ja hänen puolison
25-vuotis hääpäiväjuhlat.
Oli ihana nähdä sukulaisia todella pitkästä aikaa.
Pikku-serkkuja on jo melkoinen lauma, vaikka kaikki eivät ollet edes paikalla.
Jälleen kerran tuli puhetta juurikin siitä, että miksi nykyaikana ei enää kyläillä sukulaisten luona
niin kuin joskus silloin meidän lapsuudessamme.
Harmittaa oikein, että nykyään ollaan niin paljon vaan omissa oloissa,
eikä kerätä niitä ihania muistoja yhteisistä hetkistä läheisten sukulaisten kanssa,
joita sitten saisi muistella vanhempana.
Jos edes kerran kesässä pyrkisi järjestämään yhteisen tapaamisen
serkusten perheiden kesken.
Se olisi kyllä enemmän kuin ihanaa!
Täytyypä varmaan alkaa näin tekemään.
Eihän tapaamisiin tarvita juhlia,
vietetään vaan rentoa mökkiviikonloppua yhdessä.


Tässä tunnelmia juhlista.
Me veljiemme perheiden kanssa annoimme juhlaparille lahjaksi
hopeakuusen, hopeahääpäivää kerran juhlittiin.
Tykkäsivät kovasti <3
Ihanaa oli!

Tämä viikonloppu uhrataan todennäköisesti
neiti L:n huoneremonttiin.
Sen piti olla jo valmis...

Rentouttavaa viikonloppua kaikille <3

Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti