Ja jälleen mennään jo uutta viikkoa, marraskuun viimeistä...
Viikonloppu meni mukavasti.
Perjantai-iltana meidän keittiömme täyttyi kauniista nuorista neidoista, jotka kovasti innolla leipoivat kaikenlaisia herkkuja perinteisiin koulun joulumyyjäisiin, jossa jokainen luokka kerää myytävillä tuotteilla luokkaretkirahastoa.
Meidän teini-neiti siis leivoskeli ystävineen kuivakakusita aina piparkakkutaloon joulun herkkuja ja kyllä oli ilo kuunnella ja sivusta seurata tyttöjen touhuja ja kikatuksia <3
Myyjäiset menivät hyvin, luokka sai kaikki myytävänsä myytyä.
Lauantai-aamusta olikin sitten äidin vuoro ryhtyä leipuriksi.
Iltapäivällä kun oli tarkoitus juoda teini-neidin synttärikahveet.
Pari suolaista piirakkaa sekä pari makeata piirakkaa tuli leivottua.
Mutta juhlan kruunasi yllätys, nimittäin täytekakku, jonka minun veljeni vaimo oli tehnyt ja kuvan siihen kakkuun oli maalannut hänen ystävättärensä.
Ja tälläinen se sitten oli...
... ja olihan se mieluisa.
Neitokainen tokaisi nähdessään kakun, että tätä ei sitten leikatakkaan. :)
No mutta tänään onkin sitten meidän esikoisemme vuoro juhlia.
Mittarissa 21-vuotta nuorella miehellä.
Mamma se vaan tuumaa, että mihin ihmeeseen aika kuluu...
Vielä niin selvästi muistan tuon suuren päivän, kun minusta ensikerran tuli äiti.
Ja kuinka poikamme olikin tarkka heti alusta alkaen. Syntyi nimittäin ihan tasan laskettuun aikaan ja kellokin oli tasan 17, kun poika oli maailmassa. Ja kaiken lisäksi päivä oli torstai.
Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. :)
Niin se vaan menee, tuo aika...
Nyt täytyy nostaa takamus penkistä ja lähteä hakemaan meidän nuorimmaista eskarista.
Mukavaa tiistaita kaikille!
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti