Jotenkin tuntunut, että tämä ei ole mun päiväni...
Ei mitään ihmeellistä ole sattunut, onneksi, toivottavasti ei satukkaan. Aamulla kävin heti salilla ja se teki kyllä jälleen hyvän olon, mutta sen jälkeen onkin kaikki mennyt vähän niinkuin pieleen.
Olohuonetta siivosin ja halusin taas vaihtaa vähän järjestystä. Noh, puoltoista tuntia pyörittelin huonekaluja ympäriinsä ja pärräsin, kun ei mitenkään mene niin kuin haluisin. Loppujen lopuksi sohva ja tv-taso vaihtoivat paikkaa, muuten kaikki ennallaan. Tämä on vaan niin hankalan mallinen tää meidän olkkari, että ei oikeen saa mitenkään sopimaan järkevästi näitä huonekaluja.
Ehkä tuo ruokailuryhmä on hieman liikaa, mutta kun se kyllä sopii tuonne, tosin vain tuohon yhteen paikkaan menee järkevästi.
Mä niin tahtoisin rakentaa ihan oman uuden kodin...
Kiukuttanutkin koko ajan, vaikka ei varsinaisesti ole mitään syytä, sitten on tullut turhaan tiuskittua perheenjäsenille ja nyt on sitten paha mieli... Miksi täytyy ihmisen mielen tehdä tälläisiä oikkuja?
Onko kenties osittain syynä meidän teini-neidin Tays käynti tänään...? Se magneettikuvaus.
Iskä lähtikin viemään tytärtämme, niin ei tarvinnut tuon pikku-akan kanssa lähteä sinne, siellä kuitenkin menee tovi aikaa.
Kyllä sitä mun pientä teiniäni jännitti...
Ja niin jännittää mammaakin...
Leivon omalle pikkuiselleni hänen lemppareitaan, eli suklaaneliöitä, yllätykseksi.
Pääsee nuppu herkuttelemaan jännittävän kuvausreissun jälkeen.
Ehkä tämä tästä taas. Ainakin tuntuu jo paremmalta, kun saa purkaa tuntemuksiaan kirjoittamalla tänne.
KIITOS!
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti