sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hyviä uutisia, lunta ja kynttilöitä

Ihana vapaa viikonloppu!

Eilen meidän SLE:tä sairastava poikamme M kävi kuntoutusohjaajan luona keskustelemassa tulevaisuudestaan työrintamalla.
Tämä autoimmuuninen sidekudossairaus kun ei siedä aurinkoa juuri lainkaan, niin täytyy hieman miettiä ja suunnitella josko lapseni jatkaisi rakennusalan opintojaan valmistuttuaan tänä keväänä talonrakentajaksi.
Mutta koska hänen arvonsa ja olotilansa ovat olleet niin hyvät, lähestulkoon loistavat, niin kuntoutusohjaaja oli sanonut lapselleni, että jos tuntuu siltä, että jaksaa ja voi hyvin, niin mikä ettei jatkaisi rakennushommia valmistuttuaan ammattiin.
Ja sehän oli pojalleni erittäin hyvä uutinen, koska hän on sitä nyt pitkin vuotta miettinyt, että haluaisi tehdä alan töitä, koska tykkää niin kovasti rakentamisesta, kädenjäljen jättämisestä.
Ja M on tykännyt jo pienenä kaiken laisesta rakentamisesta.
Mutta äiti näkee hänessä myös arkkitehdin.
Silmää löytyy. :)

Tänään aamulla herätessämme ulkona olikin jälleen valkoista.
Ihan mukavaa, että vielä tulee lunta, mutta harmittaa, kun se on tuollaista märkää räntälunta.
Ja mikä vielä inhottavampaa, niin tuo järkyttävä tuuli!
Nyt jo kolmas päivä, kun ollut melkein myrskytuuli...

No, mutta silti mulla on vapaa viikonloppu!
Se on erittäin ihana tunne, kun saa olla viikonlopun ihan vaan kotona vaikka tekemättä mitään.
Mutta tänään kyllä tein.
Siivosin ja leivoin.
Ja sitten nautin ihanien ihmisten seurasta PartyLite-kutsujen merkeissä.
Kutsuille ei kylläkään saapunut kuin kolme kutsutuista 15 henkilöstä,
mutta silti meillä oli jälleen niin ihanat kutsut!
Itse sain sen mitä toivoinkin, eli toisen ihana puutarhakeidas-lyhdyn...




... mutta lisäksi sain aika houkuttelevan ehdotuksen,
jota täytyy nyt miettiä aika tarkkaan ja harkiten,
koska onnistuessaan se muuttaa erittäin
positiivisesti tämän mamman
arkea.



No mutta jälleen jää nähtäväksi ja kuultavaksi... ;)

Kynttiläkutsujen tunnelmat jatkuivat sitten koko lopun iltaa.


                                            




On ne vaan niin kauniita ja tuoksuvatkin niin ihanille, tälläkertaa 
mansikkaunelmalle <3


Näin rankkat oli kutsut meidän Luca-pojalle <3
Neiti M serkkunsa ja ystävättären tyttären kanssa leikkivät koiruuden kanssa niin, että toinen ihan väsähti.
:)

Nyt nukkumaan!

Öitä!

Susanna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti