torstai 20. maaliskuuta 2014

Onnelisuuden päivä

Todellakin onnellinen olen.
Aamulla jälleen vein meidän pikkuista neitokaista eskariin, 6.luokkalaiset tytöt hyppivät hyppynarua
ulko-ovien läheisyydessä, koska siinä on sula kohta.
Ohi mennessämme jokainen tyttö huikkasi moikat minun pienelle erityiselleni. <3
Miten voi äidistä tuntuakkaan niin hyvältä!
Isot tytöt moikkaavat nimeltä meidän erityslastamme ja vielä niin, että muutkin sen kuulevat.
Kyllä niin ihanasti alkoi tämä vapaapäiväni.
Nyt tuntuu siltä, kuin voisin tehdä mitä vaan, olo on niin

O N N E L L I N E N !

Kyllä kiitollinen olen, että lapsemme on päässyt Tietolan kouluun.
Siellä tuntuu todellakin olevan arvot kohdillaan.
Tapakasvatusta parhaimillaan, kun lapset pääsevät ihan kongreettisesti kokemaan ja tekemään asioita myös erityislasten kanssa.
Opitaan kyllä hienolla tavalla kunnioittamaan ja huomioimaan kaikkia ihmisiä.
Nämä 6.luokkalaiset ovat esimerkiksi kaksi kertaa viikossa mukana erityslasten ruokailussa auttamassa heitä ruuan ottamisen ja syömisen kanssa.
Todella hienoa!
Annoinkin jälleen meidän neidin luokan avustajille ja opettajalle palautetta vietäväksi tälle kyseiselle 6.luokalle.
Ihania sydämellisä lapsia!
<3

Saisi muutkin koulut ottaa mallia.

Eilen annoin itselleni luvan käydä hieman ostoksilla.
Tämä kevät tekee sen aina ihan väkisin.
No, käväisin paikallisessa urheiluvälineliikkeessä, koska halusin uudet collegehousut.
Siellähän tietty oli muutakin kivaa, johon tietenkin sorruin.
Tosin enpä ole aikoihin itselleni mitään vaatetta ostanut, joten suotakoon se minulle.






Aika ihania ovat.
Niin mun värisiäni.

:)






Ja mikä parasta tuossa eilisessä "kylällä" käymisessä niin
näin pitkästäaikaa serkku-tyttöni, joka odottaa esikoistaan ja hän itse on siis minun esikoiseni ikäinen.
Tämä nykyelämä tahtoo ikäväkyllä olla jotenkin mukamas niin kiireistä, ettei enää käydä kylässä
sukulaisissa eikä tutuilla.
Sitä ollaan vaan ja möllätetään kotonnurkissa ja sit aina harmitellaan, kun ei koskaan käydä missään.
Täytyisi tehdä suunnan muutos.
Ne on kuitenkin niitä elämän pieniä ihania hetkiä ja muistoja, kun ollaan läheisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Joten käykää kylässä!

Mukavaa torstaita kaikille!

Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti