Niin ne meni kaksi lomaviikkoa nopiaan ja nyt jo ollaan takas työmaalla.
Viikonloppu meni festari-meiningillä, Työväen Musiikkitapahtumilla nimittäin tuli oleiltua kolmena ehtoona. Ihan hyvin tältä mammalta, joka ei ole koskaan ravannut missään festareilla, ainoostaan ehkä yhtenä iltana näillä paikallisilla Musareilla.
Hauskaa oli, paljon tuli taas tuttuja nähtyä, joihin ei juuri muuten törmää ja kelitkin oli kohdillaan, kun sattui tämä helleaalto osumaan juurikin oikeaan hetkeen. :)
Nyt sitä ollaan jo niin taas arjessa kiinni, että tuntuu kuin ei olisi lomalla ollutkaan.
Työkuvioissa ei mitään ihmeellistä, vielä on melkoisen rauhallista. Nämä kolme ensimmäsitä päivää täytyy vielä tuurailla täällä nuorisotoimella ja sitten takaisin omalle työmaalle, jossa varmaan alkaa hieman toiminta virkistymään, kun saadaan paikkoja auki remontin ja kesälomien jäljiltä.
Meillä puolestaan alkaa pikkuhiljaa jännitys käymään korkealla, kun lähestyy tuo meidän pikku-neidin eskarin alku.
On kyllä niin tällä mammalla vaikeuksia pitää tunteensa kurissa, kun niin suunnattomasti jännittää, melkeinpä voisin sanoa että pelottaa tuo pienokaisen koulutaipaleen alku.
Päiväkodissa kun mittasuhteet ovat niin paljon pienemmät kuin koulumaailmassa, vaikkakin tyllerömme tulevalla luokalla on vain kahdeksan oppilasta, osa eskarilaisia ja osa 1-3 luokkalaisia.
Se on se suuri huoli siitä, kuinka pikkuinen pärjää siellä isompien seassa välitunnilla, ruokalassa ja kaikkialla luokkahuoneen ulkopuolella.
Opettaja on aivan ihana ja luokalla on kaksi luokka-avustajaa, laulun ja leikin siivittämänä kuluttavat koulupäiviään.
Meillä vaan kun neit lähti vasta 4-vuotiaana kävelemään, niin liikkuminen on vielä kovin varovaista, siitäkin syystä, että neiti on melkoisen arka kokeilemaan uutta, vieraat paikat ovat hänelle todella hankalia, ennenkuin hän saa luottamuksen ihmisiin ja paikkoihin.
Reipashan hän on, mutta se että alkuun ottaa aikaa ennenkuin hän uskaltautuu luottamaan uusiin asioihin, niin sehän se aiheuttaa äidille pelkoa ja tuskaa.
Onneksi saan ensimmäisen viikon olla vapaalla niin, että pääsen pikkuiseni viemään ja hakemaan ja tarvittaessa voin jäädä koko koulupäiväksi, mikäli tilanne niin vaatii.
Kurkkuni on ollut pari päivää oudon oloinen, flunssako meinaa iskeä. Jäi tuo alakerran rappujen seinien vahausprojekti puoleen väliin nuitten festareitten vuoksi, joten täytyisi varmaan tämän viikon aikana saada homma loppuun, mikäli vaan nyt terveys antaa myöden.
Ja salillekin jo kovasti mieli ja kroppa halajaa...
Mukavata alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti